Hybridibussi on ihana parannus

 Hybridibus­si säästää polt­toainet­ta noin neljän­nek­sen ver­ran — keskus­tas­sa paljon enem­män, kos­ka siel­lä bus­si joutuu yht­enään jar­rut­ta­maan. Sen paras puoli on kuitenkin äänetön ja tärinätön liik­keelle lähtö.

Kävin torstaina puhu­mas­sa Lem­päälässä Pirkan­maan yrit­täjien ener­giapäivil­lä. Ase­mal­ta min­ut tuoti­in kok­ou­s­paikalle tilaisu­u­den spon­sorin maa­han­tuo­ma­l­la hybridi­au­tol­la. Auto oli hyvin miel­lyt­tävä, kos­ka se lähti liik­keelle aina sähkö­moot­to­ril­la, eikä moot­to­ria sik­si tarvin­nut ulvot­taa kiihdytyksessä.

Helsin­gin kaupun­gin liiken­nelaitos kokeilee hybridibus­sia. Se säästää ben­saa, mut­ta eniten iloit­sen sen melut­to­muud­es­ta. Dieselin ärjyn­tä bussin lähtiessä val­oista tai pysäk­iltä on ikävimpiä bus­sei­hin liit­tyviä puo­lia. Juuri sik­si ratik­ka on bus­sia kivempi.

Toiv­otan hybridibus­sit ilol­la tarve­tulleik­si, vaik­ka ne mak­saisi­vat vähän enem­män. Ensim­mäiset hybridibus­sit kan­nat­taa lait­taa keskustare­it­eille — 14, 16 ja 18 nyt esimerkik­si — kos­ka hybridis­tä on eniten hyö­tyä nykivässä ajos­sa. Ajet­taes­sa tasaisel­la vauhdil­la moot­tori­ti­etä Helsingistä Tam­pereelle siitä ei ole mitään hyö­tyä. Keskus­ta-ajos­sa bussien ärjyn­nästä on myös eniten hait­taa, kos­ka melulle on eniten altistujia.