Hahmotelmia pysäköintiongelman ratkaisuksi

 Verkkosaaren kaa­va on jälleen osoi­tus siitä, kuin­ka han­kala kysymys on pysäköin­nin jär­jestämi­nen tiheään asu­tu­il­la alueil­la. Jou ihmetteli alueen alhaista tehokku­ut­ta, vaik­ka raken­nuk­set ovat niin korkei­ta. Alueelle on jätet­tu — sinän­sä perustel­lusti — myös  rak­en­tam­a­ton­ta aluet­ta. On ollut pakko, kos­ka alue on kokon­aisu­udessaan maan alta pysäköin­ti­hal­lia. Jos olisi raken­net­tu tiheäm­min, pysäköin­ti olisi pitänyt lait­taa kah­teen tasoon ja siis meren pin­nan alle.

 En tiedä, paljonko nuo pysäköin­tipaikat mak­sa­vat, mut­ta arvatenkin hin­ta on taas haarukas­sa 30 000 — 50 000 euroa paikkaa kohden. Kun nor­mi on paikka/115 k‑m², tämä nos­taa asun­to­jen hin­taa 260–430 eurol­la neliöltä. Kos­ka asun­to­jen keskikook­si on määrät­ty 75 m², noin kahdel­la asun­nol­la kolmes­ta olete­taan ole­van auto, mut­ta kaik­ki mak­sa­vat paikasta.

 Joku Helsingis­sä kuulem­ma miet­tii asi­aa. Ajatuk­se­na on, että jotkut talot oli­si­vat kokon­aan autot­to­mia ja vapau­tu­isi­vat näin pysäköin­tipaikkavelvoit­teesta. Aja­tus on hölmö. Mik­si autot­tomat pitää eristää omi­in taloi­hin­sa? Eikö autopaikko­ja voisi rak­en­taa kysyn­tää vas­taavasti, mut­ta niin, että jokainen mak­saa autopaikkansa itse.

 Tähän vas­tataan, ettei kukaan voi tietää, paljonko autopaikko­ja tarvi­taan myöhem­min, kun asun­nonos­ta­jat van­henevat ja vauras­tu­vat. Kun paikat tule­vat talo­jen alle, ne joudu­taan rak­en­ta­maan ensin.

 Jos arvataan, että paikka/115 k‑m² on sopi­vasti, kun paikat ovat käyt­täjilleen ilmaisia, voisi kai ajatel­la, että paikko­jen ollessa mak­sullisia, niitä tarvi­taan vähem­män. Paljonko vähem­män? Talous on täyn­nä täl­laisia uhkapele­jä. Tap­pi­o­ta syn­tyy arvataan väärin kumpaan suun­taan tahansa. On tap­pio, jos kalli­it pysäköin­tipaikat eivät käy kau­pak­si, mut­ta on tap­pio myös, jos joudu­taan myymään eioo­ta. Tuo normin mukainen arvaus joka tapauk­ses­sa on aivan met­sässä, kos­ka yhdestä autos­ta ei kan­na­ta mak­saa kol­men auton hintaa.

 Eikö tuolle alueelle voisi lait­taa pysäköin­tiy­htiön, joka kus­tan­taa parkki­hallin rak­en­tamisen ja vuokraa pysäköin­tipaikko­ja. Jokainen yhtiö voisi perus­tamis­vai­heessa ilmoit­taa, mon­tako paikkaa se halu­aa hal­lista vara­ta. Niin paljon se saa ja niin paljos­ta sen on mak­set­ta­va, jos paikat eivät mene kau­pak­si.  Ris­ki olisi siel­lä minne se kuu­luu, eli yhtiöil­lä itsel­lään. Nyky­mallis­sa, jos­sa taloy­htiöiltä ei kysytä mitään vaan kaupun­ki määrää normin, riskin pitäisi oikeas­t­aan olla kaupungilla. Jos paikko­ja jää tyhjilleen, niitä saa tietysti vuokra­ta ulkop­uolisille. Ara­bi­an­ran­nas­sa on kuulem­ma pulaa.

 Peri­aat­teena olisi, että jos paikat eivät riitä, ne huu­tokau­pataan — ei niin, että ensin ehti­neet saa­vat paikat ja kaik­ki mak­sa­vat. Jos taloy­htiö on varan­nut paikko­ja liikaa, eikä saa niitä kau­pak­si, se joutuu pane­maan tap­pi­on yhtiö­vastik­keeseen­sa — kuten se joutuu nytkin, kun sen velvol­lisu­us on antaa paikat käytän­nössä ilmaisek­si. Tämä tulisi joka tapauk­ses­sa halvemmaksi.

 Ideaal­ista tietysti olisi, jos hal­li olisi toteutet­tavis­sa siten, että se on myöhem­min laa­jen­net­tavis­sa. Sil­loin voitaisi­in rak­en­taa ensin vähem­män ja kysyn­nän kas­vaes­sa lisää. 

 Tämä on vas­ta ensim­mäi­nen kaa­va. Lisää on tulos­sa. Verkkosaaren alueel­la tulee var­maankin käymään niin, että joillekin ton­teille pysäköin­tipaikko­jen rak­en­t­a­mi­nen on vielä kalli­im­paa kuin toisille. Tun­tu­isi järkevältä rak­en­taa enem­män paikko­ja sinne, mis­sä se on hal­paa ja vähem­män muualle. Voihan niitä sit­ten vuokra­ta ristiin. 

Voisi myös ajatel­la, että kaikkea ei pan­taisi maanalle, vaan jon­nekin kaavoitet­taisi­in pysäköin­ti­ta­lo. Siis kaavoitet­taisi­in, mut­ta raken­net­taisi­in vas­ta, jos tarvi­taan. Sel­l­ainen voisi toimia riskintasaajana.

 Pyy­dän aiheeseen kyl­lästyneiltä lukioil­ta ymmär­rystä. Tämä on sato­jen miljoonien euro­jen arvoinen ongel­ma ja olen siitä kaupunkisu­un­nit­telu­lau­takun­nan jäse­nenä osaltani vastuussa.