Onko elinajanodotekertoimessa valuvika?

Kun pöly päämin­is­terin Rukan hiih­toretken oival­luk­sista on laskeu­tunut, ajat­telin kom­men­toi­da eläke­poli­ti­ikkaa Saariselän laduilta.

Nykyiseen eläke­lain­säädän­töön sisäl­tyy niin san­ot­tu eli­na­jan­odotek­er­roin. Kun eli­na­jan odote nousee, eläk­keet laske­vat ja saavut­taak­seen aiem­man eläke­ta­son, on pysyt­tävä töis­sä pidem­pään.   Rajat, 63-vuo­ti­aana saa lähetä ja 68vuotiaana pitää lähteä, pysyvät kuitenkin ennal­laan. Tämä raken­nel­ma on vähän ongel­malli­nen. Yritän havain­nol­lis­taa tähän liit­tyvää matemaat­tista virhet­tä ääriesimerkillä.

Olete­taan, että eli­na­jan­odote nousee 150 vuo­teen. Jos eläkeikähaaruk­ka pysyy edelleen 63–68 vuodessa, kaikille tulee pitkä kol­mas ikä, mut­ta kovas­sa köy­hyy­dessä, kos­ka eläk­keet laske­vat mität­tömän pieniksi.

Hyvä, ei tarvitse oikaista. Eli­na­jan­odote ei nouse 150 vuo­teen ja jos nousisi, lain­säädän­töä var­maankin kor­jat­taisi­in.  Mut­ta sama matemaat­ti­nen virhe toimii myös, joskin vähem­män dra­maat­tis­es­ti, vaik­ka eli­na­jan odote nousisi vain viidel­lä vuodel­la. Eläkkei­den taso lask­isi kovin alas.

Eikö siis voisi ajatel­la, että eli­na­jan­odotek­er­roin vaikut­taisi myös noi­hin ikära­joi­hin. Vaik­ka vain siihen ylära­jaan. Jos virkeä 68-vuo­tias halu­aa itselleen kun­non eläk­keen, hän saisi jäädä sitä ansaitsemaan.