Tulonjako ja luonnonvarojen omistus

Markki­na­t­aloudessa suurim­mat tulot kasautu­vat aina niukim­malle tuotannontekijälle.

Joskus ennen teol­lista val­lanku­mous­ta rikkai­ta oli­vat ne, jot­ka omisti­vat maan ja köy­hiä ne, jot­ka omisti­vat vain työvoimansa. Työvoimaa oli yllin kyllin ja maa­ta niukasti. Maan­omis­tus oli vielä sata vuot­ta sit­ten rikkau­den lähde Suomes­sa, mut­ta suurista kar­tanon­o­mis­ta­jista tun­netaan enää Nalle Wahlroos, eikä hänenkään rikkaut­en­sa ole maan omis­tamis­es­ta kiin­ni, vaan hän haaskaa tulo­jaan kar­tanoon­sa. Jos maao­maisu­udel­la on merk­i­tys­tä, se tulee sijain­nista ja poten­ti­aalis­es­ta roolista raken­nus­maana, ei luonnonvaroista.

Sit­ten tuli teolli­nen val­lanku­mous ja pääo­man omis­t­a­mi­nen. Pääo­ma on menet­tänyt niukkuuten­sa ajat sit­ten. Toisen maail­man­so­dan jäl­keen ammat­ti­taitoinen työvoima muo­dosti pitkään niukan tuotan­non­tek­i­jän, ja sen ase­ma tulon­jaos­sa parani. Sosial­is­min tavoit­tele­ma tilanne toteu­tui kap­i­tal­is­ti­sis­sa teollisuusmaissa.

1980-luvus­ta alka­en osaami­nen on koros­tunut tuotan­non tek­i­jänä. Pääo­man omis­t­a­mi­nen on kor­vau­tunut yri­tysjo­hdon taidoil­la ja edulli­nen markki­na-ase­man saavut­tamisel­la. (Nokia, Google Microsoft)

Kun tuotan­to automa­ti­soituu, jalostuk­sen osu­us kakus­ta piene­nee. Osaamisen ja suun­nit­telun osu­us kas­vaa. Nokia kän­nykästä kolme euroa menee valmistuskustannuksiin.

Kun kehi­tys­maid­en mas­sat vauras­tu­vat, luon­non­va­ro­jen kulu­tus lisään­tyy. Öljyn viime­vuoti­nen hin­tapi­ik­ki oli ehkä vain ennakko­varoi­tus tulev­as­ta. Ehkä 2030-luvul­la luon­non­va­ro­jen omis­ta­jat ovat taas rikkai­ta ja muut köy­hiä, tai siis näitä paljon köyhempiä.