Taiteellinen vaikutelma hallituksen eläkepäätöksestä ei ollut kovin hyvä. On selvää, että työuria on pidennettävä, jos haluamme hyvinvointiyhteiskunnan säilyvän, mutta eikö kompromissina voisi olla vain lisätä eläkkeen riippuvuutta eläkkeellesiirtymisiästä?
Hallituksen päätös eläkkeiden nostamisesta tuli ainakin minulle puskasta. Sata-komitean piirissä asiaa ei ollut käsitelty. Toki tiesimme ja olimme yksimielisiä siitä, että työuria on pidennettävä, ellei sosiaaliturvasta ja julkisista palveluista haluta tinkiä rajusti huoltosuhteen heikentyessä.
Minä olen ollut niitä, joiden mielestä kolmikannan valtaa yhteiskunnassa pitäisi rajata. Oli aivan oikein, että hallitus päätti esimerkiksi takuueläkkeistä huolimatta työmarkkinajärjestöjen vastustuksesta huolimatta. Miten työmarkkinajärjestöt voivat pitää itseään legitiiminä päättämään syntymästään saakka vammaisten eduista, sillä eiväthän nämä kuulu työmarkkinajärjestöihin mitään kautta.
Jos jokin asia kuuluu työmarkkinajärjestöille, niin ansioeläkkeet kenties. Siksi taiteellinen vaikutelma pääministeri hiihtoretkellä (muka) saamasta ideasta ei ollut kovin hyvä. Pikkulinnut tosin kertovat, että pääministeri halusi vain omia ajatuksen itselleen hälventääkseen vaikutelmaa, että hallituksessa kokoomuslaiset tekevät kaikki tärkeät päätökset. Kokoomuksessa tästä varkaudesta ollaan tuskin kovin pahoillaan.
Eivät ansioeläkkeetkään kokonaan ja pelkästään kuulu vain työmarkkinajärjestöille, koska eläkkeiden maksajat eivät istu neuvottelupöydässä. Meidän eläkejärjestelmämme on vain vähän rahastoiva. Suurimmalta osaltaan se on ketjukirjepeli, jossa seuraava sukupolvi maksaa edellisten eläkkeet. Tähän asti tuo kolmikantainen päätöksenteko on mennyt niin, että jokainen pöydän ääressä istuva sukupolvi on päättänyt saada eläkejärjestelmästä enemmän rahaa kuin on siihen maksanut. Siksi blogilla kommentoinut kolmekymppinen on oikeassa. Heidän sukupolvensa tulee saamaan vähemmän kuin maksaa, sillä ei eläkejärjestelmä voi ottaa jatkuvasti kasvavaa vastuuvelkaa. Hallituksen ja eduskunnan olisi pitänyt valvoa sukupolvien välistä tasa-arvoa paremmin eikä jättää asiaa vain työmarkkinajärjestöjen vastuulle.
Koska nyt töissä olevat eivät ole eläkkeitään ansainneet, en suhtaudu täydellä ymmärryksellä vaatimukseen saada viettää nuorempien sukupolvien kustannuksella kolmatta ikää terveenä työuran jälkeen lekotellen. Työstä saa jäädä pois koska haluaa, mutta mieluummin omalla kustannuksella kuin muiden kustannuksella. Kaksi eläkeläistä vastaa nettomenoina peruskoulun opettajan virkaa. Ne kilpailevat samoista rahoista.
Koska eläkekysymystä ei ole Sata-komiteassa tarkasteltu, minulla ei ole päässäni aktuaarisia laskelmia eläkejärjestelmämme kestävyydestä. Se on selvää, että elatussuhteen voimakas aleneminen vaikeuttaa hyvinvointiyhteiskunnan rahoitusta, minkä vuoksi eläkkeellesiirtymisikää kannattaa nostaa tavalla tai toisella.
Olen ymmärtänyt, että eläkejärjestelmän kannalta nykyinen oikeus valita eläkeikä on lähellä kustannusneutraalia. Jos jää 63-vuotiaana eläkkeelle, maksaa eläkkeitä lyhyemmän ajan ja nauttii pitemmän, mutta saa vastaavasti huonomman eläkkeen. Kun yleinen elinaika nousee, niin sanottu elinajanodotekerroin heikentää eläkkeitä, ellei ymmärrä olla töissä pidempään. Saa siis jäädä aikaisemmin, mutta ei ole pakko. Eläkkeestä vain tulee huono. Kustannusneutraalia se ei kuitenkaan ole julkisen talouden kannalta, koska eläkeläiset maksavat palkansaajia vähemmän veroa.
Esitän tähän Oden kompromissin: Jos todella ollaan sitä mieltä, että eläkeikää on nostettava lainsäädäntöä muuttamalla, eikö voisi vain jyrkentää tuota eläkkeen riippumista eläkkeellesiirtymisiästä? Jos menee eläkkeelle 63-vuotiaana, saa nykyistä huonomman eläkkeen. Tässä voisi parametrit asettaa siten, että 65-vuotiaalla eläke olisi sama sekä Oden kompromississa että hallituksen vaihtoehdossa. Silloin eläkeläisen kannalta Oden kompromissi on tasaisesti vähintään yhtä hyvä. Aina voi valita sen, mitä hallitus nyt tarjoaa, mutta voi siirtyä aikaisemmin eläkkeelle, mutta siis tavallaan omalla kustannuksellaan.
Vai onko Oden kompromissi sittenkään tasaisesti vähintään yhtä hyvä kuin hallituksen suunnitelma? Jos virallista eläkeikää nostetaan, työnantajan kannattaa huolehtia työoloista niin, ettei työntekijä hakeudu sairauseläkkeelle. Se nimittäin tulee työnantajan maksettavaksi. Jos työntekijä voi työnantajalle kustannuksia aiheuttamatta lähteä eläkkeelle 63-vuotiaana, työnantajan voi olla kannattaa järjestää työolot sellaisiksi, että hän myös lähtee. Katso tarkemmin postauksesta “Ikäihmiset simputetaan eläkkeelle”.
Yleinen eläkeikä oli muuten ihan vähän aikaa sitten 65-vuotta. Oli se silloin ihan kauheata.