(Tämä artikke­lin on vas­taus ketjus­sa “Työt­tömyys, yhteiskun­nan vai yksilön omi­naisu­us käy­tyyn keskusteluun”)

‘Kun infor­maa­tio­ta voi monistaa rajat­ta, parhaat tuot­teet val­taa­vat markki­nat. Rowl­ing on tien­an­nut Har­ry Pot­ter­il­la puoli mil­jar­dia. Bea­t­les, Madon­na, Microsoft ja niin kuu­lu­vat samaan sar­jaan; jos­sain määrin Noki­akin. Samaan kasaan menevät mon­et brän­dit, jot­ka ovat suosit­tu­ja vain kos­ka ovat suosit­tu­ja. Tämähän oli Tiedemiehen argu­ment­ti. Rikas­tu­mi­nen perus­tuu osit­tain yliv­er­taisu­u­teen, osit­tain hyvään onneen.

Paul Krug­manil­la oli tästä asi­as­ta jos­sain kir­jas­saan oiva ver­taus, jos­sa hän ver­tasi muis­taak­seni mar­jan­poim­i­joiden ja kul­lankaiva­jien tulon­jakoa. Toiset keräävät mar­jo­ja tehokkaam­min kuin toiset, mut­ta erot päivit­täisessä saalis­sa pysyvät kohtu­udessa; hyvä jos ovat nelink­er­taisia. Kul­lankaiva­jat taas useim­mat eivät löy­dä mitään, mut­ta yksi voi löytää val­ta­van kul­ta­suo­nen. Mar­jan­poim­i­joil­la erot ovat ansait­tu­ja, kul­lankaiva­jil­la hyväl­lä tuuril­la on ratkai­se­va osu­us, vaik­ka toki taidol­lakin on merkityksensä.

Lib­er­taaneille tässä ei var­maankaan ole mitään ongel­maa, mut­ta muiden pitäisi vähän miet­tiä, mikä on oikea tulon­jako maailmassa.

Madon­na on hyvä esi­in­tyjä, mut­ta ei hän olisi omaisuuk­si­aan kerän­nyt ilman muiden panok­sia; ei esimerkik­si ilman tele­vi­sion kek­simistä. Jos ajat­telemme maail­maa suure­na koneis­tona, jos­sa kaik­ki riip­puu kaikesta, ei ole mitenkään väärin ajatel­la, etteivät tuol­laiset sat­u­maiset tulot kuu­lu onnekkaille voit­ta­jille vain kos­ka he sat­tuvat ole­maan ketjun siinä kohdas­sa, johon markki­namekanis­mi syytää rahaa.

Ajatelleen nyt vaik­ka, kuin­ka jär­jetön­tä kulu­tus­ta tuol­laiset jät­ti­t­u­lot aiheut­ta­vat maail­mas­sa, jos­sa joidenkin on vaikea saa­da perus­tarpeitaan tyy­dyte­tyik­si. Siis yksi­ty­isiä jum­bo­jet­te­jä, jol­la supertähti voi piipahdel­la ympäri maail­maa ja niin edelleen.  Täl­laiset sään­nöt eivät ole järkeviä.

Piraat­tipuolue esit­tää paten­teista ja tek­i­jänoikeuk­sista luop­umista. Itse olen esit­tänyt lääkkei­den osalta, että patent­tipäätök­si­in merkit­täisi­in mak­sim­ilisenssi­mak­su, jol­la patent­ti on annet­ta­va kil­pail­i­jan käytet­täväk­si ja että jokin hal­li­tusten yhteinen elin voisi ostaa (tai pakkol­u­nas­taa) jotkin paten­tit vapaiksi.

En ole kovin hyvin pere­htynyt Piraat­tipuolueen ajatuk­si­in siitä, miten sisäl­lön­tuotan­to rahoitet­taisi­in, jos tulok­set ovat kenen tahansa ilmaisek­si nau­tit­tavis­sa; mil­lä kir­jail­i­jat noin yleen­sä eläi­sivät. Jotkut ovat esit­täneet, että yhteiskun­nan myön­tämil­lä stipen­deil­lä. Koko kult­tuuri pysähty­isi siihen, kun jonkun kokoomustädin johta­ma kult­tuuri­lau­takun­ta pää­sisi määräämään, mitä rahoite­taan ja mitä ei. Toinen ratkaisuk­si esitet­ty malli oli­si­vat mese­naatit; ihmiset lahjoit­taisi­vat tek­i­jälle hyvää hyvyyt­tään rahaa, kun ovat luke­neen hyvän kir­jan. Toimisikohan?

Microsof­t­ia vas­taan toimi­vat parhait­en ilmaiso­hjel­mat. Voisi­han jopa EU julka­ista ilmaiso­hjelmis­tona Office-paketin, jos­ta tehtäisi­in euroop­palainen stan­dar­di ja joka avat­taisi­in eri taho­jen kehiteltäväk­si. Miten uuden omi­naisu­u­den liit­tämis­es­tä päätet­täisi­in ja mitä siitä mak­set­taisi­in, en osaa vielä sanoa, mut­ta paljon euroop­palaista rahaa säästy­isi kiertämään Euroopas­sa, jos näin tehtäisi­in.  Olen aiem­min täl­lä blogilla ehdot­tanut, että val­tio julka­i­sisi pienyri­tyk­sen kir­jan­pito-ohjel­man; en sik­si että nykyiset ohjelmis­to­jen tek­i­jät oli­si­vat sikarikkai­ta vaan kos­ka se olisi rationaalista.

Roo­sevelt sääti aikanaan vero­lain, joka kos­ki yhtä ihmistä. Hän aset­ti seit­semänkymme­nen pros­entin rajaveron tuloil­la, joi­ta sai vain Rock­e­feller. Tuskin  Har­ry Pot­ter olisi jäänyt kir­joit­ta­mat­ta, vaik­ka yli 10 miljoo­nan euron vuosi­t­u­loille laitet­taisi­in 90 pros­entin mar­gin­aaliv­ero ja kir­joit­ta­ja olisi tien­an­nut vain 50 miljoon­aa. Pikem­minkin osia olisi voin­ut tul­la vielä pari lisää.

Arkkite­htik­il­pailuis­sa voit­ta­ja saa toteutet­tavak­seen han­kkeen, mut­ta myös mui­ta palk­i­taan, kos­ka ei olisi oikein palki­ta vain paras­ta eikä se olisi myöskään järkevää, kos­ka toimis­tot eivät uskaltaisi osal­lis­tua koko kisaan. jos toden­näköisin taloudelli­nen tulo on nolla.

Tämä voit­ta­ja vie kaiken ei ole tulon­jaon murheista ain­oa. Niistä muista myöhem­mis­sä postauksissa.