Tämä kinastelu jätepolitiikasta saa minut lähinnä vakuuttuneeksi, että nykyjärjestelmä on järkevä vain hyvällä tuurilla. Tässä on säännöstellyssä monopolitaloudessa on aivan liian monta osittaisoptioijaa. Jätteen kuljetuksesta rahansa saava kannattaa kotitalouslajittelua, jätepolttomiehet haluavat suojella omaa reviiriään, Helsingin energia lämpökuormaansa, ja niin edelleen.
Minun tehtäväni ei ole puolustaa Lassila & Tikanojan liikekonseptia, mutta syyte, että he kuorivat kerman päältä, kun keskittyvät vain helppoon kauppojen jätteeseen tuntuu vähän epäoikeudenmukaiselta. Yritys on yrittänyt saada käyttöönsä myös yhdyskuntajätettä, mutta se on taas kuntien “omaisuutta”.
Olen muuttanut tässä asiassa kunnan monopolia puoltavan kantani. Tähän mielenmuutokseen on vaikuttanut suuresti YTV:n päätyminen vanhanaikaiseen arinapolttoon antamatta kilpaileville konsepteille mahdollisuutta näyttää, mihin pytyväåt. Tämä pitäisi kilpailuttaa: mikä taho hoitaa jätteet edullisimmin mutta silloin pitää kilpailuttaa kaikki. Kuljetukset, käsittely, lämmön tuotanto ja niin edelleen. Osa jätteistä päätyy aina myös kaatopaikoille, mutta tälle pitäisi kilpailussa panna kova hinta. Yritys, joka pystyy kierrättämään tai hävittämään polttamalla vain pienen osa jätteistä ja dumppaa loput kaatopaikoille, joutuisi maksamaan tästä kaatopaikoille menevästä kaiken, myös sen maankäytön menetyksen, jota kaatopaikan läheisyys aiheuttaa.
Minulla en sallinen käsitys, että kuuluva, ei kierrätettävä jäte kannattaa polttaa ilman, että sitä sotketaan kaurapuuroon tai muuhun märkään biojätteeseen. Märkää biojätettä ei kannata kompostoida vaan mädättää metaaniksi ja polttaa se.
Mutta voin olla väärässä. Ratkaisisin asian reilulla kilpailulla, jossa valtiotieteilijät eivät yrittäisi leikkiä insinöörejä. Oikea lopputulos on pragmaattinen, ei ideologinen, kunhan hinnat ovat kohdallaan.