Perustuloa vastustetaan sillä, että se jättää ihmiset heitteille eikä mahdollista heidän pakkoaktivointiaan, koska rahat eivät ole ehdollisia. Tämän pelon torjumiseksi mallin voisi aluksi toteuttaa negatiivisena tuloverona. Jos siis jää saamapuolelle, tukea pitäisi anoa ja se olisi juuri niin ehdollista kuin sen halutaan olevan.
Ne, jotka eivät perustuloa ano, olisivat normaalin verotuksen piirissä. Veroasteikko olisi lineaarinen, mutta koska se alkaisi vasta kymmenen tuhannen euron kohdalta, maksuun tuleva vero riippuisi tuloista kuten nytkin. Esimerkiksi jos tienaa 15 000 euroa, maksaa veroa 0,42 x 5000 = 2100 euroa eli 14 prosenttia. Tämä toisi henkilökohtaiset ennakonpidätysprosentit, joita joutuisi muuttamaan, jos tulotaso muuttuu. Epäkäytännöllistä, mutta sujuuhan se nytkin.
(Tosin voisihan ennakonpidätys olla 42 prosenttia tuloista vähennettynä 350 eurolla. Tällainen se voisi olla muodoltaan nytkin, mutta ei ole)
Anomuksesta pääsisi perustulon piiriin. Tilille ropsahtaa 350 euroa joka kuukausi, ja ennakonpidätysprosentti on 42%. Lopputulos on aivan sama, mutta raha kulkee eritavalla. Nämä perustulon nostajat siis olisivat velvollisia osallistumaan aktivointeihin. Sellaisia ei varmaankaan tarjottaisi sille, joka kuitenkin nauttii ansiotuloja.
Syynä perustulon valitsemiseen voisi olla sekin, että tulot vaihteleva joka kuukausi niin, että perustulo ja kiinteä ennakonpidätysprosentti osuisivat paremmin kuin alati vaihteleva ennakonpidätysprosentti.
Suurin piirtein näin toimii Alankomaiden verojärjestelmään leivottu perustulo, joka suuruudeltaan on kovin vaatimaton, jotain 150 euroa kuussa. Sen saa joko tililleen suoraan tai se vähennetään ennakonpidätysestä. Alankomaissa perustulon ulkopuolella ovat työttömyysturvalla olevat.