Miten työaika lyhenee

Viestiketjus­sa “Lamas­ta ulos ren­toon elämään” esitet­ti­in paljon ole­tuk­sia siitä, mitä ja mik­si esitin, että olisi onnel­lisem­paa, että lamas­ta tul­taisi­in ulos lyhen­netyn yhteiskun­taan työa­jan kuin suur­työt­tömyy­den yhteiskuntaan.

Pelkään pahoin, että aiem­paa työl­lisyysastet­ta ei tul­la saavut­ta­maan ja että riskinä on hyvin syr­jivä työt­tömyysy­hteiskun­ta, jos­sa joidenkin työ­panos­ta ei tarvi­ta. Täl­lainen yhteiskun­ta on hyvin jul­ma — jo tämä nykyi­nen on jul­ma työstä syr­jäy­tyneitä kohtaan.

Ennus­tan, että hyvin toimeen­tule­va keskilu­ok­ka tulee lyhen­tämään omaa työaikaansa omil­la päätök­sil­lään, kos­ka arvostaa enem­män vapaa­ta aikaa kuin lisä­tu­lo­ja ja kos­ka heil­lä on siihen varaa. Taloudel­lista liikku­ma-alaa lisää se, että kaupunki­lais­ten asun­to­var­al­lisu­us alkaa kulkea per­in­tönä. Yhteiskun­nan kant­la tämä joukko on väärä työa­jan lyhen­täjä, kos­ka hei­dän työ­panos­taan tarvi­taan. (Tosin en ole ihan var­ma tästäkään, mut­ta se on toinen juttu)

Vapaa-ajan arvos­tuk­ses­ta ker­too esimerkik­si se, että pien­ten las­ten koti­hoito on Suomes­sa niin suosit­tua, vaik­ka koti­hoidon­tu­ki on varsin mata­la. Tan­skas­sa, Nor­jas­sa ja Hol­lan­nis­sa ihmiset ovat lyhen­täneen työaikaansa oma-aloit­teis­es­ti niin paljon, että työai­ka on tosi­asi­as­sa lyhempi kuin Ran­skas­sa, jos­sa työaikaa on lyhen­net­ty näyt­tävästi pakolla.

Kansan­taloudel­lis­es­ti ei olisi niin välik­si, vaik­ka vähän koulutet­tu osa työvoimas­ta tek­isi vähem­män töitä, kos­ka low ‑skill ‑työvoimas­ta ei ole pulaa ja kos­ka osa tästä joukos­ta uhkaa syr­jäy­tyä pysyvään työt­tömyy­teen. Jos tietyn­tyyp­pis­es­tä työ­panok­ses­ta on alikysyn­tää, sen suh­teelli­nen palk­ka uhkaa laskea´. Ay-liike on keskit­tynyt puo­lus­ta­maan ikään­tyneen työvoiman etu­ja, mut­ta nuori prekari­aat­ti saa pär­jätä markki­nae­htois­es­ti, eivätkä markki­nat ole heille suotuisia.

Kun palk­ka on pieni, ei ole varaa lyhen­tää omaa työaikaansa. Köy­hät tekevät USA:ssa kah­ta työtä ja tähän suun­taan kehi­tys meil­läkin menee. Niin­pä se joukko, jon­ka olisi järkev­in­tä lyhen­tää työaikaa, ei voi sitä tehdä.

Minä en esitä Ran­skan mallin mukaista kollek­ti­ivista sopimus­ta työa­jan pakol­lis­es­ta lyhen­tämis­es­tä. Riit­tää, että työn­tek­i­jät saa­vat siihen oikeu­den. Tämä oikeus on pien­ten las­ten van­hem­mil­la, mut­ta se pitäisi laa­jen­taa koko työvoimaan.

Jot­ta vält­täisimme tilanteen, jos­sa low- skill ‑työvoima jakau­tuu kah­tia työt­tömi­in ja hyvin pitkää työpäivää teke­vi­in, olisi hyvä, että lyhyem­pi työai­ka tehtäisi­in heille taloudel­lis­es­ti mah­dol­lisek­si. Tässä tarvit­taisi­in vähän yhteiskun­nal­lista insinööri­taitoa. Itse kan­nat­taisin perus­tu­loa, joka tek­isi mah­dol­lisek­si kohtu­ullisen elämän pie­nil­läkin ansio­tu­loil­la, mut­ta muutkin mah­dol­lisu­udet käyvät.