Tuttu insinööri otti yhteyttä ja kertoi, että kaukolämmön kuljettaminen väärässä paikassa sijaitsevasta voimalaitoksesta rannikolla sijaitsevaan kaupunkiin voi onnistua paremmin proomulla kuin kalliilla putkella. Kuuman bitumin kuljettamista varten on jo nyt olemassa lämpöeristettyjä, kaksoisrungolla varustettuja bitumiproomuja. Samanlainen, vähän isompi proomu kuljettaisi poskettoman määrän energiaa jo kuumana vetenä varastoituna. Jos proomun vetävyys olisi 10 000 tonnia, siinä tuupattaisiin lähes tuhat MWh lämpöä. Jos käytettäisiin ainetta, jonka jäätymispiste olisi jossain 95 celsiusasteen kieppeillä, olomuodon muutokseen saisi sidotuksi energia vielä paljon enemmän.
Tällä tavoin voitaisiin tuoda lämpöä myös pienille rannikkokaupungeille — tai oikeastaan vain niille, sillä Helsingin tarpeisiin tuhat MWh ei riitä talvella kuin puoleksi tunniksi. Tosin, voivathan proomut olla paljon isompiakin.
Minusta ei ole laskemaan tällaisen toiminnan kannattavuutta, mutta olisi se kuulemma saatavissa kannattavaksi, jos kaukolämpö muuten menisi arvottomana mereen.–>