Mikä olisi oikea maanvuokra?

Helsingis­sä mure­hdi­taan kaupun­gin omis­ta­malle maalle raken­net­tu­jen asun­talo­jen maan­vuokria. Vuokra­sopimuk­set on tehty vuosikym­meniksi ja sidot­tu elinkus­tan­nusin­dek­si­in. Kun vuokra­sopimus lop­puu, vuokra tark­iste­taan käyvälle tasolle, mikä merk­it­see vuokran moninker­tais­tu­mista. Asukkaat eivät tästä pidä, kos­ka kun on tot­tunut mata­laan vuokraan, halu­aisi mak­saa sitä jatkos­sakin. Tämä taas olisi epäoikeu­den­mukaista niitä kohtaan, jot­ka asu­vat uudessa talos­sa ja mak­sa­vat moninker­taista vuokraa van­hoi­hin näh­den. Jotkut van­ho­jen yhtiöi­den vuokrat ovat jopa alle kiin­teistöveron, joka ton­tista menisi, jos se olisi omistustontti.

Mikä olisi oikeu­den­mukainen maanvuokra?

Se olisi sel­l­ainen, että saman­laisen asun­non arvo olisi kaikkial­la kaupungis­sa yhtä korkea — sopi­vas­sa suh­teessa rak­en­tamiskus­tan­nuk­si­in. Ton­tin­vuokra olisi Eiras­sa niin korkea ja Myl­ly­purossa niin mata­la, että saman­lainen talo mak­saa molem­mis­sa yhtä paljon kos­ka sen rak­en­t­a­mi­nenkin mak­saa paikas­ta riip­pumat­ta yhtä paljon.

Korkeat ton­tin­vuokrat eivät tee asumis­es­ta kalli­im­paa asun­tomarkki­noille tule­valle, niin has­sul­ta kun tämä kuu­lostaakin.  Ton­tin­vuokra kap­i­tal­isoituu asun­non hin­taan. Osta­jan kannal­ta on jok­seenkin sama, mak­saako hän korkeam­paa myyn­ti­hin­taa asun­nos­ta vai korkeam­paa vastiketta.

Kos­ka rahat menevät kaupungille, ne alen­ta­vat vero­ja ja/tai paran­ta­vat palveluja.

Näin asia olisi pitänyt hoitaa aiko­jen alus­sa, mut­ta nyt tähän ei enää päästä. Suurin osa asun­non osta­jista on mak­sanut asun­nos­ta hin­nan, joka on kan­takaupungis­sa korkeampi ja kauem­pana mata­lampi, ja heitä kohtaan muu­tos olisi kohtuuton.