Tuulivoiman rakentamisessa tarvittaisiin päätöksiä

Tapasin eräässä sem­i­naaris­sa Hollm­ing Oy:n pääomis­ta­jan ja hal­li­tuk­sen puheen­jo­hta­jan Ris­to Salon.  Miehel­lä on vas­tu­ul­laan 1200 työ­paikkaa. Hän har­mit­teli sitä, että Suomes­sa yhä pan­tataan päätök­siä tuulivoiman laa­jamit­tais­es­ta rak­en­tamis­es­ta, mikä voisi helpot­taa met­al­li­te­ol­lisu­u­den lama-ahdin­gos­sa huo­mat­tavasti. Vaarana myös on, että menetämme kil­pailukykymme asi­as­sa, kun muut saa­vat koke­mus­ta ja kehit­tävät tuot­teitaan ja me vain odotamme. Pelkän luparul­janssin las­ke­taan vievän seit­semän vuot­ta valituskierroksineen.

Han­kkei­ta olisi. Helsin­gin kaupungilla on Vaasan ener­gian kanssa yhteisyri­tys, joka on valmis rak­en­ta­maan tuulivoimaa parin tuhan­nen megawatin nimel­lis­te­hon  ver­ran. For­tu­mil­la on omat saman kokolu­okan suun­nitel­mansa. Päätöstä siitä, miten val­tio toim­intaa tukee, odote­taan. Ja niitä lupia.

Toisaal­ta, jos on oletet­tavis­sa, että koke­muk­sen myötä opi­taan tekemään edullisem­pia tuulivoimaloi­ta, eikö sil­loin kan­nat­taisi aloit­taa vähän varovaisem­min eikä pan­na heti mil­jardi­tolkul­la rahaa pala­maan. Mut­ta aloit­taa siis pitäisi.