Liikenteen määrän hillitsemisestä

Marko Jalo­nen kir­joit­ti kom­men­toi postauk­seen “Kaupunkisu­un­nit­telu­lau­takuin­nan listal­ta poimit­tua”, että häneltä menisi yksisu­un­taiseen työ­matkaan Koil­lis-Helsingistä Tapi­o­laan puoli tun­tia suun­taansa enem­män jos hän käyt­täisi julk­ista liiken­net­tä. Tämä tuo mieleeni kak­si asiaa:

1) Jalosta ei saa siier­tyn­mään bus­si­in, vaik­ka mat­ka olisi ilmainen. Tätä juuri olen yrit­tänyt sanoa sekä ilmais­li­iken­net­tä (muka) ajav­ille demareille että joillekin yksipuolis­es­ti lipun hin­taan tui­jot­taville vihreillekin: palve­lu­ta­so vaikut­taa autoil­i­joi­hin enem­män kuin hinta. 

2) Jalo­nen ja moni muu samoin ajat­tel­e­va kir­joit­taa ikään kuin jokin ulkop­uo­li­nen taho arpoisi ihmisille sat­tumavarais­es­ti asun­not ja työ­paikat, eikä ihmisil­lä olisi mitään mah­dol­lisu­ut­ta vaikut­taa työ­matkansa pitu­u­teen. On tapauk­sia, jois­sa älytönkin kom­bi­naa­tio on perustel­tu, mut­ta väitän, että toisen­laisel­la liiken­nepoli­ti­ikalla työ­matkat oli­si­vat keskimäärin paljon lyhyempiä.

Kuten Sep­po Vep­säläi­nen on tääl­lä kir­joit­tanut, yhteiskun­ta sub­ven­toi nyt voimakkaasati sekä auto- että bus­sili­iken­net­tä. Kun ihmi­nen val­it­see asum­is­taan ja työ­paikkaansa, me kaik­ki mak­samme osu­utemme, jos joku päät­tää vali­ta pitkän työ­matkan. Jos tämän kus­tan­nuk­sen jou­tu­isi itse mak­samaan, var­maankin edelleen olisi niitä, jot­ka käyvät töis­sä Tapi­o­las­sa Koil­lis-Helsingistä käsin tai päin­vas­toin, mut­ta heitä olisi paljon vähemmän. 

Sik­sik tarvit­semme niitä ruuhka­mak­su­ja, joil­la autoil­i­jat joutu­vat mak­samaan eerit­täin kalli­it tiein­vestoin­nit ja myös sen kalloi­in maan, joka liiken­n­ev­erkon alle jää. 

Toinen vai­h­toe­hto on, että me muut kyl­lästymme mak­samaan poikit­tais­li­iken­teen kas­vavia mak­su­ja ja tiet ruuhkau­tu­vat niin pahasti, että se pakot­taa lyhen­tämään työ­matko­ja, mut­ta tämä olisi kaiken kaikki­aan huono ratkaisu.