Monen silmissä matkasta riippumaton tasatariffi olisi oikeudenmukainen. Pelkään, että se nostaisi lyhyiden matkojen kustannukset kohtuuttoman suuriksi. Tasatariffi voisi myös edesauttaa yhdyskuntarakenteen hajoamista. Kannattaa muistaa, ettei tavoite ole lisätä joukkoliikennettä vaan vähentää henkilöautoliikennettä.
YTV-alueella pähkäillään uutta tariffirakennetta. Nykyinen kunnan rajoihin perustuva on jokseenkin pöhkö. Östersundomista Lauttasaareen maksaa puolet siitä mitä Lauttasaaresta Otaniemeen.
Voitaisiin ajatella vaikkapa seuraavia vaihtoehtoja
- 1) Tasatariffia YTV-kuntien välillä
- 2) (Puoli)ympyrän muotoisia vyöhykkeitä, joiden keskipiste olisi Helsingin keskustassa. Rajan kirjojen välttämiseksi alin maksu olisi matka kahden vyöhykkeen sisällä
- 3) Kilometripohjaista maksua, jolloin lippu pitäisi lukea myös bussista poistuttaessa.
Vähän lähtökohdistani: en pidä tavoitteenani lisätä julkista liikennettä vaan vähentää henkilöautoliikennettä vaan päin vasoin, jos mahdollista vähentää myös julkista liikennettä. Bussimatkustaminen ei ole haitatonta vaan sen haitat ovat laskutavasta riippuen henkilökilometriä kohden noin kolmannes tai puolet henkilöauton haitoista.
Kun lipunhinnoista päättäminen keskitetään YTV-tasolle, mutta jokainen kunta päättää itse budjetistaan, olemme antaneet päätösvallan sille kunnalle, joka vähiten välittää joukkoliikenteestä. Olen hyvin pessimistinen, onko meidän mahdollista olennaisesti lisätä joukkoliikenteen subventiota nykyisestä 200 miljoonasta eurosta tilanteessa, jossa kuntien talous on syöksymässä pahasti tappiolle. Kun tasatariffi vielä lisää menoja kunnan menoja Espoossa ja Vantaalla (ja vähentää niitä Helsingissä!) pelkään pahoin, että tasatariffi olisi lähempänä nykyistä seutulipun tasoa kuin kuntien sisäistä tariffia. Vantaalla ei ole mahdollisuutta lisätä rahoitusosuutta eikä parin kuukauden kuluttua Espoollakaan, koska lama vaikuttaa Espoon tuloihin rajumminkin kuin muiden. Siksi en pidä uskottavana, että nykyiseen 200 miljoonan euron tariffitukeen tulisi noin vain sata miljoonaa lisää. Yli kolmen euron maksu kahden pysäkkivälin ratikkamatkasta on aika paljon.
YTV:n liikenteen piiriin on tarkoitus houkutella koko Uusimaa. Jos YTV-kuntien kesken olisi tasatariffi, mutta ei muiden, matka Korsosta Keravalle olisi kohtuuttoman kallis. Jos Kerava otettaisiin tasatariffiin, ongelma siirtyisi Keravan rajoille ja niin edelleen.
Pelkään myös tasatariffin hajottavan yhdyskuntarakennetta. Käsitykseni on peräisin kirjasta, jonka nimi on muistaakseni Urban Economics. Siinä tosin tutkittiin ilmaisen joukkoliikenteen vaikutusta. Johtopäätös oli, että ajan myötä ilmainen joukkoliikenne lisää myös autoliikenteen määrää, koska se hajauttaa sekä yhdyskuntarakennetta että pidentää työ- ja asiointimatkoja myös olevan yhdyskuntarakenteen sisällä, koska tarve valita asunto ja työpaikka läheltä toisiaan vähenee. Lopulta kasvanut liikennetarve näkyy myös kasvaneena henkilöautoliikenteenä. Mekanismi oli sellainen, että ymmärtääkseni se toimisi ilmaisliikenteen lisäksi myös tasa-tariffin oloissa. Tutkimus koski Yhdysvaltoja, mutta soveltuu Helsingin seudulla paremmin kuin eurooppalaiset tutkimukset, koska olemme rakentaneet ja rakennamme yhä amerikkalaistyyppistä kaupunkia eikä meillä myöskään ole käytettävissä eurooppalaisia maapolitiikan välineitä, joilla niissä on estetty yhdyskuntarakenteen hajoamista.
Tähän on sanottu, että Yhdyskuntarakenteesta päätetään kaavoituksen yhteydessä eikä tariffeilla. Tämä on kaunis ajatus, mutta ei totta. Seudulla häärää 14 toisiinsa vihamielisesti suhtautuvaa kuntaa eikä mitään mekanismia ole yhdistää kaupunkirakenteellisia tavoitteita. YTV-kuntien on tosin liimattava yleiskaavansa samalle arkille ja sovittava, mitä eri väreillä tarkoitetaan. Suurin osa kunnista ei ole lainkaan sitoutunut eheyttämään yhdyskuntarakennetta vaan pyrkii päinvastoin aktiivisesti sitä hajauttamaan voimavarojensa puitteissa. Vaikka kuntien mieli muuttuisikin, ylimmän kaavoittajan, KHO:n kantana on ja pysyy, että rakentaa saa mihin vain. Silloin toimii vain taloudellinen ohjaus. Kun bensan hinta nousi kovin maltillisesti viime vuonna, rakentaminen kehyskunnissa väheni selvästi ja Helsinki joutui vaikeuksiin päivähoitopaikkojen kanssa, kun lapsiperheet eivät muuttaneetkaan nurmijärville.
Vaikka yhdyskuntarakenne on olisi kiinteä, halpa matkustaminen lisää liikennettä, koska se vähentää intressiä etsiä asunto ja työpaikka läheltä toisiaan kja suunnata asiointi- ja harrastusmatkat lähietäisyydelle.
Tähän minulle on vastattu, ettei kukaan tahallaan istu bussissa pitkä aikoja. Ajatus, ettei tariffeilla ole väliä, vaan aikakustannus riittää, on vähän ongelmallinen. Miksi se ei koskisi myös autoilijoita? Kaikki autoilu on tarpeellista! (Autoliitto). Emmekö tarvitsekaan enää ruuhkamaksuja?
Siitä olemme varmaankin samaa mieltä, että nykymuotoinen neljän euron seutulippu on järjetön. Kertalipulla ei sinänsä ole juuri merkitystä, koska joukkoliikenteen todelliset käyttäjät käyttävät näyttölippuja, 1,28 euroa/vrk kuntien sisällä ja tuplasti sen kuntien välillä. Ei ole niin järisyttävää merkitystä sillä, että henkilö, joka tekee työmatkansa pääasiassa autolla, eikä sen takia osta näyttölippua, kerran kuussa jättää käyttämättä bussia kauppareissullaan korkean kertalipun hinnan takia.
Seutulipun korkea hinta on kohtuuton sille, jolla on taskussaan sisäisen liikenteen näyttölippu. Siitähän ei saa mitään alennusta seutumatkalla. Tämä vääryys nyt ainakin pitäisi korjata, mutta Helsingin kaupungilla ei ole tähän hinkua, sillä pitäähän se helsinkiläiset tiiviisti poissa Espoon ja Vantaan ostosparatiiseista. Kovin lähelle näyttölipun kustannusta ei kertalippua kuitenkaan voi viedä, koska koko liikenne jumiutuisi bussien seisoessa pysäkeillä.
Kuntarajoihin perustuvat tariffirajat ovat ehdottomasti huonot. Niitä puoltaa lähinnä tuo kitsaimman kunnan diktatuuri. On luonnollista, että lippu Vuosaaresta tai Tapiolasta Helsingin keskustaan on samanhintainen, mutta vähän minua pelottaa antaa sen tasosta päätettäessä veto-oikeutta Espoon kokoomukselle erityisesti nyt, kun Espoon osakesijoitusrahojen tuotto on pahasti miinuksella.
Kilometripohjainen tariffi olisi tariffina paras. Kysymys kuuluu, hankaloittaako se maksamista ja higastaako liikennettä? Minä tulen usein kapasta kahden kassin kanssa ja olen iloinen, ettei rastikassa tarvitse näyttä lippua kuin silloin tällöin tarkastajille.
Autoilun vähentämisen kannalta lipunhinta ei ole kovin tärkeä, kunhan se ei ole tolkuttoman kallis. Jos halutaan houkutella autoilijoita joukkoliikenteeseen, tariffia paljon tärkeämpi on palvelutaso. Onhan puolella helsinkiläisistä aikuisista taskussaan näyttölippu, jolloin he ovat ilmaisliikenteen piirissä, mutta käyttävät silti autoa aivan liikaa.
Yllä oli puhe ilmaisen joukkoliikenteen vaaroista. Puolella helsinkiläisistä aikuisista on siis näyttölippu, jonka maksettuaan matkan marginaalikustannus on nolla. Tämä näkyy lähiöiden huonona palvelutasona. Kaikki elokuvateatterin ovat keskustassa. Jos voisi ajatella optimaalista tariffirakennetta, nykyiset näyttöliput muutettaisiin suurkuluttajan alennuslipuksi, mutta jokaisesta matkasta menisi silti pieni maksu.