Mitä alueellistamisella tavoitellaan?

Alueel­lis­tamisen tavoite on hyvä. Min­un on ehkä vielä suurem­pi syy kan­nat­taa sitä kuin sat­un­naisen kepu­laisen, kos­ka min­un tule­vaisu­uskäsi­tyk­seni on, että Suo­mi tulee läh­es tyh­jen­emään muu­ta­maan kasvukeskuk­seen. On myös se ris­ki, että jäl­jelle jääviä men­estysaluei­ta on vain yksi.

Jot­ta Helsin­gin seu­tu ei kas­vaisi liikaa ja liian nopeasti ja jot­ta koko muu­ta Suomea ei menetet­täisi, olisi tärkeätä, että men­estyviä aluei­ta on riit­tävästi. Alue­poli­ti­ikan pitäisi aut­taa juuri yliopis­tokaupunke­ja, kos­ka Nurmes ei kil­paile Helsin­gin kanssa samoista työ­paikoista — syvästä maaseudus­ta puhu­mat­takaan. Kaik­ki tämä tukee aja­tus­ta lääke­laitok­sen alueellistamisesta.

 Ongel­ma liit­tyy lääke­laitok­seen, jon­ka osalta alueel­lis­tamisen hin­ta on suurem­pi kuin mon­en muun han­kkeen. Helsingistä on siir­ret­ty kelan etu­uskäsit­telijöitä etä­palveli­joik­si ympäri Suomeen enem­män kuin Lääke­laitok­ses­sa on väkeä, eikä tämä ole tuot­tanut suur­ta huu­toa. Joidenkin min­is­ter­iöi­den puhe­linkeskuk­set ovat Kain­u­us­sa. Kivut­tomis­sa alueel­lis­tami­sis­sa on se vika, ettei niistä saa sulkaa hattuunsa.

Kelan etu­uskäsit­telijät eivät ehkä tuo­ta saman­laista alueel­lista ker­roin­vaiku­tus­ta kuin osaamis­in­ten­si­ivisen Lääke­laitok­sen alueel­lis­tamisen olete­taan tuo­van. En ole var­ma, että osaamis­in­ten­si­ivi­nen hallintovi­ra­nomainen tuot­taa toiv­ot­tavia ulkois­vaiku­tuk­sia. Olen myös aika var­ma, että kaik­ki laitok­sen toimin­nat eivät siir­ry Kuo­pi­oon. Jos henkilön pitää päivit­täin olla kok­ouk­sis­sa Helsingis­sä, hänelle var­maankin jär­jestetään työhuone Helsingistä. Myös STM:n Tam­pereelle alueel­lis­te­tus­ta työ­suo­jelu­osas­tos­ta osa on siir­ret­ty sen enem­pää metelöimät­tä Helsinkiin.

Keskushallinnon hajaut­ta­mi­nen on han­kalaa, kos­ka keskushallinnon eri osat ovat jatku­vasti tekemi­sis­sä keskenään. Jos osa on sähkö­postin päässä kun muut tapaa­vat kahvin merkeis­sä, tämä osa pain­oar­vo jää aika pienek­si. Koke­muk­seni on juuri tuos­ta työ­suo­jelu­osas­tos­ta, jon­ka pain­oar­vo on pahasti kärsinyt sivus­sa olemisesta .

 Ongel­ma on siinä, että Kuo­pi­on yliopis­to ei ole säteil­lyt yksi­ty­istä yrit­täjä­toim­intaa Oulun ja Jyväskylän tapaan. Olisin paljon mielu­um­min aut­ta­mas­sa Kuo­pi­o­ta Oulun tielle kuin teko­hen­git­tämäl­lä sitä nyt val­i­t­ul­la taval­la. Jotain kuo­pi­o­lais­ten pitäisi kuitenkin tehdä myös itse. 

Jyväskylä oli tuhon tiel­lä kunnes val­it­si itse toisen kurssin ja on nyt yksi suuria men­estyjiä — tosin men­estyk­sen arkkeit­e­hti potkaisti­in pois.