Eriarvoistaako mahdollisuus vapaa-aikaan?

Arto Tuki­ainen kiin­nit­tää arvostelus­saan huomio­ta myös siihen, että kaik­ista pieni­palkkaisim­mil­la ei ole varaa lyhen­tää työaikaansa. Onko siis väärin, että parem­min palka­tu­il­la on?

Irrot­takaamme tarkastelus­ta sen pohtimi­nen, onko oikein, että toisil­la on parem­pi palk­ka kuin toisil­la. Ote­taan se annetuk­si. Onko oikein, että ne, joil­la on parem­pi tun­tipalk­ka, voivat käyt­tää taloudel­lista liikku­ma-alaansa kulu­tuk­sen ohel­la myös vapaa-ajan lisäämiseen, vaik­ka pieni­palkkaisem­mat eivät voi ainakaan yhtä kevyesti?

En näe tässä valin­nan­va­paudessa mitään tasa-arvo-ongel­maa. Miten olisi oikeu­den­mukaisem­paa, että parem­pi­palkkaiset käyt­täi­sivät parem­paa asumaansa Thaimaan matkoi­hin ja urheilu­au­toi­hin sen sijaan, että he ottaisi­vat ren­nom­min? Vähen­täisi­hän se myös tulo­ero­ja, mis­tä on sinän­sä posi­ti­ivisia vaiku­tuk­sia yhteiskun­nal­lisi­in oloihin.

Erään­lainen kokon­aistaloudelli­nen ongel­ma tähän kyl­lä liit­tyy. Jos jonkun työ­panok­ses­ta mak­se­taan paljon, eikä se tarkoi­ta, että tuo­ta työ­panos­ta tarvi­taan enem­män. Kansan­talouden kannal­ta väärät henkilöt lyhent5ävät työaikaansa, kos­ka jos jonkun työstä mak­se­taan vähän, se kai tarkoit­taa noin keskimääräis­es­ti, että se on hel­posti kor­vat­tavis­sa. (Julkisen sek­torin koulutet­tu­jen nais­ten kohdal­la tämä ei päde. Hei­dän neu­vot­telijoil­laan on vain ollut huonot kyynärpäät.)

Toinenkin ongel­ma tähän liit­tyy. Pro­gres­si­ivisen vero­tuk­sen joh­dos­ta julki­nen talous menet­tää rahaa, jos suuri­palkkaiset paranevat ahneud­estaan ja otta­vat ren­nom­min.  Tämä kieetyy mutkan kaut­ta myös sen pieni­palkkaisen tai kokon­aan työt­tömän murheeksi.