Setelirahoitusta?

Euroop­pa on hanakalan talous­poli­it­tisen päätök­sen edessä. Joko syöksytään lamaan ja ote­taan vas­taan kaik­ki ne taloudel­liset ja sosi­aaliset onnet­to­muudet, joi­ta lamaan liit­tyy tai sit­ten val­tiot elvyt­tävät suurin sum­min ja velka­an­tu­vat aivan jär­jet­tömästi, mikä taas lamaan­nut­taa niiden tule­via toimia ainakin kymmenek­si vuodeksi. 

Min­un on vaikea ymmärtää, mik­si näi­den kah­den pahan väliltä pitää vali­ta. Minä val­it­sisin selkeän setelira­hoituk­sen tien. EKP antaa rahaa val­tioille, kaikille vaik­ka asukas­ta kohden yhtä paljon niin, ettei sitä tarvitse mak­saa takaisin. Jos rahan lahjoit­tamista pide­tään han­kalana, voi sen tietysti laina­ta, kos­ka Euroopan val­tio­than omis­ta­vat EKP:n omien keskus­pankkien­sa kautta.

Tämä mak­se­taan inflaa­tiona ja se heiken­tää Euron arvoa. Inflaa­tio on meitä uhkaav­ista taloudel­li­sista onnet­to­muuk­sista pien­impiä, pikem­minkin uhkana on deflaa­tio. Euron arvo saisi vähän heiken­tyäkin, kos­ka se on vahvis­tunut kohtu­ut­tomasti mui­hin val­u­ut­toi­hin — jopa Ruotsin kru­unuun — nähden.

Yhdys­val­lat siir­tyi nol­lako­ros­ta setelira­hoituk­seen, kun FED alkoi ostaa val­tion velka­kir­jo­ja. Tämä heiken­si dol­lar­ia tun­tu­vasti ja vaikeut­ti Euroopan tilan­net­ta entis­es­tään, kos­ka todel­lisu­udessa euro on nyt törkeästi yliar­vostet­tu. Oma­l­la setelira­hoituk­sel­laan Euroop­pa vain tasoit­taisi tilannetta.

Muuten olen sitä mieltä, että nol­lakasvus­ta ei sinän­sä olisi hait­taa. Hait­taa on siitä, että nol­lakasvun mukanaan tuo­ma vapaa-ajan lisäys ei jakaudu tasan, vaan toiset saa­vat sitä enem­män kuin haluaisivat.