Sanomalehden lyhyt tulevaisuus

(Tek­sti on julka­istu kolumn­i­na Suomen Kuvalehdessä)
Teol­lisu­us­mais­sa sanomale­htien levikit ovat kiihtyvässä laskus­sa. Inter­net on viemässä niiltä sekä mak­sa­vat tilaa­jat että main­os­tu­lot. Lehtien kannal­ta huolestut­tavin­ta on, että nuoret ovat vähen­täneet niiden lukemista. Noidanke­hää kiihdyt­tää toim­i­tusten supis­t­a­mi­nen. Suomes­sa tilanne on lehtien kannal­ta tois­taisek­si paljon parem­pi — kiitos varhaisjakelun.

Lehdet joutu­vat luop­umaan luokitel­luista ilmoituk­sista ja sen mukana paljos­ta rahas­ta. Jos on osta­mas­sa asun­toa, autoa, venet­tä, van­haa pianoa tai tilaa­mas­sa putkimi­estä, kaik­ki tuo löy­tyy helpom­min, nopeam­min ja halvem­mal­la netistä.

En ole ollut kymme­neen vuo­teen aikeis­sa ostaa asun­toa. Tuona aikana pos­tiluukku­u­ni on kan­net­tu sadan kilon edestä asun­toil­moituk­sia. Jos olisinkin asun­toa osta­mas­sa, en etsisi sitä sanomale­hdestä, kos­ka sun­nun­ta­iaa­muun men­nessä parhaat asun­not on jo myy­ty. Net­tipo­h­jainen palvelu lis­taisi min­ulle sopi­van hin­taiset ja kokoiset asun­not määrit­telemältäni alueelta ja esit­telisi ne kuvien ja poh­japi­ir­rosten kanssa Tietokoneel­leni tup­sah­taisi välit­tömästi viesti min­ua kiin­nos­ta­va asun­non tul­lessa tar­jolle. Lehdil­lä ei ole mah­dol­lisu­ut­ta säi­lyt­tää asun­toil­moituk­sia sivuillaan.

Luokitel­lut ilmoituk­set sopi­vat verkko­sivuille, kos­ka osta­jal­la on tarve hakeu­tua tiedon äärelle. Sen sijaan kulut­ta­jal­la ei ole tarvet­ta tietää, että Coca-Cola on aito asia. Täl­laiset main­ok­set ja tiedot tar­jol­la ole­vista uusista tuot­teista on ujutet­ta­va hänelle pyytämät­tä ja tilaa­mat­ta. Tässäkin net­titekni­ik­ka kehit­tyy päivä päivältä tehokkaam­mak­si ja se opi­taan suun­ta­maan yhä tarkem­min oikealle kohderyhmälle.

 

Uutis­ten välit­tämisessä Inter­net on lehtiä nopeampi. Sadat­tuhan­net työtään tietokoneel­la tekevät voivat sähkö­pos­tia avates­saan vilka­ista myös uutiset. 

Netin uutis­tar­jon­ta haas­taa myös tele­vi­siouutiset. Moni kat­soo niitä vain, kun tietää jotain kuo­hut­tavaa tapah­tuneen. Olisiko ilmas­sa jopa piirteitä siitä, että tele­vi­sion ohjelmis­to on pain­ot­tumas­sa palvele­maan niitä, jot­ka eivät tietokonei­ta käytä?

Sanomale­hden voima on uutis­ten taus­toit­tamises­sa, mut­ta toim­i­tusten supis­t­a­mi­nen naker­taa juuri tätä etua. Net­tile­hden vas­taus on linkit­tää uuti­nen alku­peräis­läh­teeseen ja videoleikkeisiin.

Iltapäiväle­htien kanssa Inter­net kil­pailee ajankäytössä. Tämän työn­tää ne yhä syvem­mälle tirk­iste­lyjour­nal­is­min ja arve­lut­tavien lööp­pi­en syöverei­hin. Parhait­en netin kil­pailul­ta näyt­tävät tois­taisek­si selviävän aikakausle­hdet. Laadukas, tiet­tyyn kohderyh­mään suun­tau­tunut aikakausle­hti ei ole uhat­tuna, ennen kuin verkos­sa ale­taan tuot­taa laadukas­ta mak­sullista palvelua.

 

Voisi­vatko lehdet siir­tyä kokon­aan verkkoon? Esimerkik­si Helsin­gin Sanomat on mak­sua vas­taan luet­tavis­sa tietokoneelta paperiver­sio­ta vas­taa­vana näköi­s­pain­ok­se­na — kätevää ulko­maille matkustet­taes­sa. Sinkku voi ryys­tää kahvin­sa tietokoneen äärel­lä, mut­ta per­heen aamukahvipöytään ei oikein sovi, että kukin lukee omaa läppäriään.

Markki­noille on tulos­sa elek­tron­i­nen kir­ja; kir­jan kokoinen ja oloinen ohut näyt­töru­u­tu, myös elek­tro­n­isek­si paperik­si kut­sut­tu. Se voisi sovel­tua myös aamun lehden selaamiseen kahvipöy­dässä tai vaik­ka junas­sa. Ei tarvit­sisi kaataa hehtaare­it­tain met­sää eikä lehden­jaka­jan rämpiä aamuyön rän­täsateessa. Sanomale­hden vuosik­er­ta vaatii osa­puilleen yhden ison kuusen kaatamista, ellei käytetä uusiokuitua. 

Useim­mil­la lehdil­lä on netis­sä main­ok­sia pur­sua­va ilmais­sivus­to, jos­sa julka­istaan paine­tun lehden mate­ri­aali supis­tet­tuna. Uusi Suo­mi ilmestyy vain verkos­sa ilmaisle­ht­enä. Luk­i­joi­ta on paljon enem­män kuin vaikka­pa Demarin paperi­pain­ok­sel­la. Suuria tap­pi­oi­ta tehnyt Talous­sanomat vetäy­tyi verkkolehdeksi. 

 

Verkkole­htien kehi­tyk­selle on esteenä, etteivät ne voi käytän­nössä per­iä tilaa­jil­ta mak­su­ja. Lehden rahoit­ta­mi­nen pelkil­lä ilmoi­tus­tu­loil­la on vähän sama asia kuin eloku­va yritet­täisi­in rahoit­taa myymäl­lä kat­so­jille ilmais­näytök­sis­sä pop­cor­nia. Paine­tut ilmais­jakelule­hdet ovat osoit­ta­neet, että vaik­ka lehti voidaan kus­tan­taa pelkkien main­os­ten turvin, jour­nal­isti­nen taso jää har­vo­ja poikkeuk­sia luku­un otta­mat­ta vaatimattomaksi.

Jotkin lehdis­tä ovat yrit­täneet verkkole­htien­sä mak­sullisu­ut­ta huonoin tuloksin, kos­ka mak­sami­nen on niin vaival­loista, ettei muu­ta­man sentin ropo­ja kan­na­ta kerätä. Suuria mak­su­ja kulut­ta­jan taas ei kan­na­ta maksaa.

Tule­vaisu­udessa häämöt­tää net­tikukkaro, jos­sa käyt­täjä voi mak­saa min­i­maal­isia mak­su­ja hiirellä klikkaa­mal­la. Tämä voi mullis­taa alan. Suurim­mil­la net­tile­hdil­lä on Suomes­sakin sivuil­laan miljoo­nia käyn­te­jä kuus­sa. Sentin mak­sul­la käyn­tiä kohden saisi kym­meniä tuhan­sia euro­ja kuus­sa toim­i­tuk­sel­lista tasoa parantamaan.

Net­tile­htien laatu harp­paa ylöspäin, kun löy­tyy kätevä tapa mak­saa sisäl­löstä. Muu­tos voi vas­ta­ta Metro-lehden ja Hesarin eroa. Sil­loin paine­tut lehdet joutu­vat miet­timään roo­li­aan tosissaan.

 

Ensim­mäiset autot muis­tut­ti­vat hevos­rat­tai­ta, mut­ta autos­ta kehit­tyi pian aivan toisen oloinen. Net­ti­jour­nal­is­mis­takin voi kehit­tyä täysin sanomale­hdis­tä poikkeavaa. Voi olla, että päivit­täin luke­mamme “lehti” onkin kooste kaikesta maail­mal­la ilmestyneestä. Joku etsii luk­i­jan puoles­ta sen päivän tar­jon­nas­ta parhaat artikke­lit ja mie­lenki­in­toisim­mat uutiset ja ohjaa linkin avul­la luk­i­jan alku­peräis­ten tek­stien äärelle. Tämän voi vielä yksilöidä luk­i­jan pref­er­enssien mukaan pain­ot­taen; pesä­pal­loa niille, jot­ka ovat siitä kiin­nos­tunei­ta, mut­ta vain heille.  Maail­man huip­pukir­joit­ta­jat oli­si­vat kaikkien tavoitet­tavis­sa näp­päi­men painal­luk­sen päässä.

Lehti­in voi ilmestyä myös itsenäisiä yrit­täjiä toimit­ta­jik­si samaan tapaan kuin kam­paamoissa työn­tek­i­jöistä on tehty yhden tuolin yrit­täjiä. Toimit­ta­ja saisi tulon­sa ladat­tu­jen sivu­jen mukaan. Tässä on vaaransa. Kum­man otsikon uskotte tuo­van enem­män klikkauk­sia: “Suomen Venäjän poli­ti­ikkaa arvioita­va uud­estaan” vai “Päämin­is­ter­il­lä uusi naisys­tävä”?

 

Uskon toim­i­tusten supis­tusten kään­tyvän jour­nal­is­min kukois­tuk­sek­si. Lehtien tilaus­mak­su­ista vain pieni osa pää­tyy toimit­ta­jille. Osansa otta­vat paperin valmis­ta­jat, kir­japain­ot ja lehtien jaka­jat. Verkko­jakelu lisää suuresti jour­nal­is­min osu­ut­ta kakus­ta. Toisaal­ta tämä on taas osa kehi­tys­tä, jos­sa kog­ni­ti­ivi­nen eli­it­ti syö suorit­ta­van työn paikkoja.

Vaik­ka jour­nal­is­mi lähtisi nousu­un, koti­mais­ten jour­nal­istien työti­laisu­udet voivat vähen­tyä. Voi tois­tua sama kuin musi­ikin alal­la, jos­sa maail­man­tähdet ovat syr­jäyt­täneet maakun­nal­lisia kykyjä. Kun maail­man parhaat artikke­lit ovat kaikkien ulot­tuvil­la, maail­man parhaista toimit­ta­jista tulee rock-täh­tien tavoin super­rikkai­ta. Sent­ti luk­i­jaa kohden tuot­taa jät­ti­t­u­lot, jos luk­i­joi­ta on päivit­täin kym­meniä miljoo­nia. Suomen kieli suo­jaa koti­maisia jour­nal­is­te­ja, vai suo­jaako kauan? Inter­net-maail­ma voi tehdä englan­nin kielestä lop­ul­ta koko maail­man yhteisen kakkoskie­len, jota kaik­ki käyt­tävät sujuvasti.

Entä painet­tu lehti? Ei sille vähään aikaan tapah­du, mut­ta roolit vai­h­tu­vat. Kun nyt paper­ile­hdil­lä on verkkover­sion­sa, tule­vaisu­udessa verkkole­hdil­lä on paperiversionsa.