Sosiaaliturvan pitäisi yhtä aikaa torjua köyhyyttä ja kannustaa työntekoon. Tässä on selvä ristiriita, sillä antelias sosiaaliturva kilpailee alimpien palkkojen tuottaman ansiotason välillä. Minusta ristiriitaa ei voi korjata kuin nostamalla alimpien palkkojen tarjoamaa tulotasoa.
Voitaisiin tietysti ajatella, että työttömät patistettaisiin töihin tiukentamalla karenssisäännöksiä. Vaikka virallisesti pitkään työttömänä olleen on otettava vastaan jokseenkin mikä työ hyvänsä, käytännössä näin ei menetellä. Miten muuten Helsingissä voisi olla työvoimapulaa varsin vähäistä ammattitaitoa vaativilla aloilla. Yleinen mielipide ei tosiasiassa hyväksy työttömien pakottamista töihin huonoihin oloihin huonolla palkalla. Vaikka hyväksyisi, se ei toimisi. Kukaan ei halua palkata työntekijää, joka ei tule töihin omasta haluistaan ja jonka yli toive on saada potkut.
Alimpia palkkoja voi tietysti korottaa, jos väkeä ei saada muuten töihin. Tässä on se vika, että silloin hinnoitellaan ulos huono-osaisin työvoima, jonka työstä ei olla valmiita maksamaan. Korkea minimipalkka tuottaa rakenteellista työttömyyttä. Kyse ei ole siitä, että paha kapitalisti ei maksa. Nuo työt olisivat pitkälti palvelusektorilla, eikä asiakas suostu maksamaan palvelusta, jos se on kovin kallista vaan valitsee itsepalvelun.
On kolme tapaa korottaa alimmista palkoista käteen jäävää rahaa.
1. Alentaa pienimpien ansiotulojen verotusta. Minusta nyt toteutettavat prosentuaaliset ja siten suuripalkkaisia suosivat veronalennukset pitäisi tehdä euromääräisinä, kaikille yhtä suurina, mutta hallitus piti tärkeämpänä ylemmän keskiluokan tuskan helpottamista. (kts. Oden verouudistus)
2. Parantaa asumistukea. Tämän huonoin puoli on siinä, että korotus valuu vuokriin. On tietysti hyvä, että olaan huolissaan asumistuen vuokria korottavasta vaikutuksesta, mutta miksi ketään ei tunnu kiinnostavan korkojen verovähennysoikeuden asuntojen hintoja nostava vaikutus.
3. Tukea suoralla tulonsiirrolla pienimpiä ansiotuloja, kuten on tehty menestyksellisesti mm. Yhdysvalloissa.
Pienipalkkaisten tukeminen lisäisi taloudellista tehokkuutta, sillä työttömyys jos mikä on sekä tehotonta että sosiaalisesti tuhoisaa. Se olisi minun silmissäni myös ehdottoman oikeudenmukaista. Kyllä raskasta työtä tekevien (pienipalkkaiset työt ovat usein raskaita tai tylsiä) on tienattava enemmän kuin sosiaaliturvan varassa elävien. Yhteiskunta, jossa jokainen saa antamansa panoksen (työn määrän) suhteessa on oikeudenmukaisempi, kuin se, jossa jokainen saa marginaalisen tuottavuutensa suhteessa.
Vasta-argumenttina on sanottu, että jos pienipalkkaista työtä tuetaan liikaa, ihmisillä ei ole motiivia siirtyä tuottavampiin töihin. Jotta tämä argumentti ylipäänsä voisi päteä, pitäisi palkkarakenteen olla kunnossa. Nyt houkutellaan perushoitajia siirtymään varastomiehiksi. On niin valtavan paljon tärkeämpää pitää jokainen jollakin tavoin mukana, että se voittaa kirkkaasti merkityksessään tuon perusteen kannustaa työuralla eteenpäin. Sitä paitsi paremmin palkatut työt ovat yleensä myös mukavampia.
On sanottu, että pienipalkkaisen työn tukeminen tulee kalliiksi. Miksi pienipalkkaisille suunnattu veroale on kallis, mutta suuripalkkaisille suunnattu ei sitä ole? Eihän veronalennus maksa mitään, siinähän rahaa siirtyy valtiolta kansalaisille. Tässä ei ole logiikkaa kuin sen kannalta, joka tarkastelee asiaa vain suurituloisten kannalta.
En ole edes varma, että pienipalkkaisten veroale on kallis edes ylemmän keskiluokan kannalta. Maksaahan keskiluokka nyt työttömyydestä.