Minä ja ydinvoima

Osal­lis­tu­in akti­ivis­es­ti ydin­voiman vas­taiseen liik­keeseen 1980-luvul­la. Pääar­gu­men­tit ydin­voimaa vas­taan olivat.

1. Uraanikai­vok­set ovat ympäristöhait­ta. (Tätä argu­ment­tia en pitänyt kovin tärkeänä)

2. Ydin­voimala on tur­val­lisu­u­songel­ma onnet­to­muus­riskin vuok­si. Tämä oli argu­menteista mielestäni keskeisin.

3. Ydin­voiman lev­iämi­nen lisää riskiä ydi­na­sei­den leviämisestä.

4. Ydin­jät­tei­den säi­lyt­tämi­nen tur­val­lis­es­ti 200 000 vuot­ta oli ratkaisematta.

Me olimme sil­loin ehdot­tomasti oike­as­sa. Senaikaiset ydin­voimalat oli­vat nyky­isi­in ver­rat­tuna melkoisia romu­ja. Viral­lis­es­ti arvioiti­in ydin­voimalas­sa tapah­tu­van vaka­van onnet­to­muu­den kym­men­tä­tuhat­ta reak­torivuot­ta kohden. Kun voimaloi­ta suun­nitelti­in raken­net­tavak­si pari tuhat­ta, viiden vuo­den välein olisi pok­sah­tanut. Vakavia onnet­to­muuk­sia sat­tuikin ja lähetä piti tilantei­ta. Kri­ti­ik­ki pakot­ti paran­ta­maan voimaloiden tur­vatekni­ikkaa. Muun muas­sa Lovi­isan yksiköi­den tur­val­lisu­us­ratkaisu on aivan eri­lainen kuin alun perin suun­nitelti­in. Ilman ydin­voiman vas­taista liiket­tä oli toden­näköis­es­ti tapah­tunut paljon ikäviä asioita.

Samat laskel­mat osoit­ta­vat nyt yhtä vakavaa onnet­to­muut­ta miljoon­aa reak­torivuot­ta kohden. Onnet­to­muusar­gu­ment­ti ei ole pois­tunut, mut­ta sen paino on pienen­tynyt sada­sosaan. Lisäk­si onnet­to­muu­den seu­rauk­sia on pystyt­ty rajoit­ta­maan, vaik­ka kaik­ki menisi pieleen.

Uraanikai­vok­set ovat edelleen ympäristöhait­ta, jota har­va toiv­ot­taa ter­ve­tulleek­si naa­puri­in­sa. Kysykää vaik­ka asko­lalaisil­ta. Tämä on hait­tana kuitenkin rajalli­nen. Tavalli­nen kaivos­toim­intakin voi olla ympäristön kannal­ta kolvin harmilli­nen. Käykääpä kat­so­mas­sa Tal­vi­vaaran nikke­likaivos­ta Kainuussa.

Laa­jamit­tainen ydin­voiman lev­iämi­nen johtaa väistämät­tä ydi­na­sei­den lev­iämiseen. TKK:n proffien mielestä he pysty­i­sivät rak­en­ta­maan pom­min noin vuodessa, jos tilaus tulisi. Mis­sä on paikalli­nen kon­flik­ti, siel­lä on houku­tus rak­en­taa ydi­nase. Intia, Pak­istan, Israel, Iran,…

Ydin­jät­tei­den säi­ly­tys on mielestäni ratkaistu Suomes­sa. Eräistä toi­sista maista en ole yhtä vaku­ut­tunut. Tosin Säteily­tur­vakeskuk­sen pääjo­hta­ja Juk­ka Laak­so­nen on sanonut min­ulle yksi­tyis­es­ti, ettei hän usko, että ydin­jät­teitä tul­laan koskaan hau­ta­maan maan alle. Ne käytetään hyötöreaktoreissa.

Kauan sit­ten tulin siihen tulok­seen, että hiilivoima on ydin­voimaa pahempi ener­giantuotan­to­muo­to. Täl­lä kan­nal­la on ymmärtääk­seni moni vihreä. Mik­si en sit­ten ole liput­tanut ydin­voiman puolesta?

Kos­ka ainakin tois­taisek­si ydin­voimaa on suun­nitel­tu hiilivoiman lisäk­si, ei sen tilalle. Olen pukenut tämän argu­mentin ver­tauk­sen muotoon:

Olete­taan, että olet läht­enyt moot­torive­neel­lä ula­palle. Ben­sa lop­puu ja ranta on kaukana. Löy­dät kaju­u­tas­ta vielä tilkan kanis­terin poh­jal­ta. Tämä löytö pelas­taa sin­ut, jos ymmär­rä suun­na­ta kohti rantaa, mut­ta saat­taa sin­ut entistä tukalam­paan tilanteeseen, jos suun­taat kauem­mas ula­palle, kos­ka nyt sitä taas on. 

Suomes­sa ydin­voimaa on perustel­tu tarpeel­la tuot­taa teol­lisu­udellemme ener­giaa kil­pail­i­joi­ta halvem­mal­la. On helpom­pi muut­taa sähkön tuotan­to­ta­paa kuin purkaa raken­net­tua riip­pu­vu­ut­ta ener­gian kulu­tuk­ses­ta. Sik­si olen ilmoit­tanut jo kauan sit­ten, että hyväksyn ydin­voiman sit­ten ja vas­ta sit­ten, jos voin vaku­ut­taa, että sil­lä ale­taan kor­va­ta fos­si­il­isia polt­toainei­ta eikä tähdätä kulu­tuk­sen kasvattamiseen.

Se aika ei ole tul­lut vielä, mut­ta toivoisin, että se joskus tulisi.

Erk­ki Tuomio­ja yrit­ti ajaa viiden­nen ydin­voimalan osalta kom­pro­mis­sia, jos­sa ydin­voiman ehdok­si olisi asetet­tu korkeat ener­giaverot. Tässä asi­as­sa hän tun­tui ajat­tel­e­van samal­la tavoin kanssani.