Varsinaisia turvapaikkoja myönnettiin vuonna 2007 vain 67 kappaletta. Ne ovat niin rankkoja tapauksia, että jos pääsisivät niihin lähemmin tutustumaan, edes kiihkomielisimmät maahanmuuttokriittiset eivät kehtaisi esittää, että nämä pitäisi lähettää kotimaihinsa tapettaviksi.
Koska turvapaikkahakemuksen käsittely kestää pitkään, se houkuttelee myös hakemuksiin, joiden tarkoituksena on vain päästä nauttimaan niistä eduista, joita hakijalla on hakemuksen käsittelyn ajan. Minä en tällaisesta hakumenettelyn väärinkäytöstä pidä, koska se nakertaa hyväksyttävyyttä koko pakolaispolitiikalta ja kääntyy vainoa pakenevia vastaan. Tämä on käynyt hyvin selville myös tälle blogille pyrkineistä kommenteista.
Kovin ikävistä oloista varmaankin ollaan kotoisin, jos pidetään elämään vastaanottokeskukseen suljettuna niin houkuttelevana, että sinne pääsemiseksi tehdään melkein mitä vain. Jotkut esimerkiksi tuhoavat sormenjälkensä hapoilla, jotta ei voitaisi osoittaa heidän saaneen jo jostain muusta EU-maasta kielteisen päätöksen hakemukseensa.
Koska nekin turvapaikan hakijat, joiden hakemus on lopulta perusteeton, tulevat kovin ankeista oloista, moni maahanmuuttomyönteinen haluaa heidän hakemuksiaan käsiteltävän inhimillisistä syistä lievemmin perustein. Tässäkin ollaan aika kaukana Pareto-optimista. Jos halutaan avata kanava maahanmuutolle, sitä ei pitäisi avata kalliin ja raskaan turvapaikkamenettelyn kautta.
Astrid Thors on kuulemma sanonut, että pitäisi voida sallia myös turvapaikkahakijan jääminen töihin Suomeen, jos hän on työpaikan saanut. Miksi todellakin pitäisi karkottaa bussinkuljettaja maasta vain, koska hän on tullut maahan turvapaikan hakijana?
Jos tarkastellaan yksittäistä tapausta, Thors on oikeassa, mutta jos ajatellaan seurauksia, Thors on väärässä. Hänen ehdottomansa menettely palkitsisi turvapaikkamenettelyn väärinkäytöstä, mikä ei ainakaan vähentäisi perusteettomia hakemuksia. Thorsin pitäisi esittää, että bussikuskiksi Suomeen pitäisi päästä nykyistä helpommin turvapaikkaa hakematta.