Yksi Vanhaselta puuttuu ja sen mukana kaikki

(Julka­istu HS:n mielipideosastolla)

Päämin­is­teri Van­hasen puu­tarhakaupunki­a­ja­tus sisältää tärkeän ja hyvän ehdo­tuk­sen, joka on keskustelus­sa sivu­utet­tu. Hän vaatii keskit­tämään ympäri­in­sä verso­van hajarak­en­tamisen Loh­jan, Tapi­olan ja Loh­jan kaltaisi­in taa­jami­in. Tämä olisi suuri paran­nus esimerkik­si Nur­mi­jär­ven kaavoituk­seen, jos­sa pieniä asuinalueläm­päre­itä syn­tyy hal­lit­se­mat­tomasti ympäri­in­sä. Van­hasen visios­sa kaup­paan ja koulu­un pääsee ilmeis­es­ti kävellen, nyky­todel­lisu­udessa ne ovat yleen­sä yli tun­nin käve­ly­matkan päässä.

Tästä on hyvä keskustel­la nyt, sil­lä vaik­ka Helsingillä on tar­jo­ta rak­en­tamiseen laadukkai­ta ja hyvin halut­tu­ja ker­rostaloaluei­ta, pien­talo­ja raken­netaan seudulle paljon, eikä ole yhden­tekevää, miten ne sijoit­tuvat. Helsinki­in mah­tuu nykynäkymin noin uut­ta 50 000 asun­toa, mikä vas­taa seudun neljän vuo­den asuntotuotantoa.

Jotain Van­hasen visios­ta puut­tuu ja sen mukana läh­es kaik­ki. Kes­ki-Euroopas­sa, jos­sa ahtaiden suurkaupunkien kasvu purkau­tuu ulkop­uolisi­in satel­li­it­tikaupunkei­hin, nuo satel­li­itit on kytket­ty toisi­in­sa raideli­iken­teel­lä, junil­la tai pikaratikoil­la. Tässä ei ole kyse vain hiilid­iok­sidipäästöistä, vaan myös rak­en­teen toimivu­ud­es­ta ja työ­paikko­jen sijoit­tumis­es­ta.

Hiilid­iok­sidipäästö­jenkään osalta asia ei ole merk­i­tyk­setön. Helsin­gin seu­tu käyt­tää ihmis­ten liikut­telu­un paikas­ta toiseen kak­si ker­taa niin paljon ener­giaa kuin keskieu­roop­palaiset kaupun­git, joiden pien­talo­val­taisu­ut­ta me niin kadehdimme.

Van­hasen malli johtaa moot­tori­tiehel­vetti­in, elleivät työ­paikat siir­ry noi­hin puu­tarhakaupunkei­hin. Nykyaikaises­sa taloudessa erikois­tuneet työ­markki­nat edel­lyt­tävät suur­ta väestömäärää. Sik­si­hän ne pääkaupunkiseudulle hakeu­tu­vat. Ellei noi­ta puu­tarhakaupunke­ja ole kytket­ty toisi­in­sa tehokkaal­la liiken­n­ev­erkol­la, työ­paikat keskit­tyvät Helsinki­in ja eräisi­in Espoon ja Van­taan suuri­in keskit­tymi­in. Edes Espoon Suurpel­lon alueelle ei saa­da työ­paikko­ja, kos­ka alue on huonos­ti saavutet­tavis­sa muual­ta. On erikois­tu­mat­to­mia työ­paikko­ja, joille Klaukkalan väestöpo­h­ja riit­tää, mut­ta niiden soisi sijoit­tuvan vaik­ka Mikke­li­in, ettei kaikkien tarvitse ahtau­tua Helsin­gin seudulle.

Toimi­va puu­tarhakaupunki­malli edel­lyt­tää noiden puu­tarhakaupunkien kytkemistä raideli­iken­teen yhdis­tämik­si kylä­nauhoik­si. Jär­ven­päähän Ker­avalle ja Tikkuri­laan esimerkik­si syn­tyy työ­paikko­ja, kos­ka ne ovat osa suur­ta työ­paik­ka-aluet­ta. Klaukkala ei ole, eikä sinne hakeudu erikois­tunei­ta työpaikkoja.

Nykyiset kaupun­git ovat siel­lä mis­sä ne ovat, mut­ta uuden rak­en­tamisen pitäisi sijoit­tua niiden väli­in, eikä roiskien ympäristöön­sä. Nur­mi­järvelle ei pitäisi rak­en­taa mitään käve­ly­matkaa kauem­mas Klaukkalas­ta, vaan keskit­tää rak­en­t­a­mi­nen nauhak­si Klaukkalan ja Van­taan väli­in. Nur­mi­järveläis­ten kannal­ta se sijoit­tuisi väärään kun­taan, Van­taalle, mut­ta kun­tara­jat eivät saisi pakot­taa haaskaavaan yhdyskuntarakenteeseen.

Loh­ja pitäisi yhdis­tää raiteil­la Espooseen. Espoon ja Loh­ja väli­in mah­tu­isi pari kolme 20 000 asukkaan taa­ja­maa, joi­hin sen suun­nan rak­en­t­a­mi­nen pitäisi keskittää.

Päämin­is­teri epäilee, riit­tääkö ratoi­hin rahaa. Esimerkik­si hän ottaa Espoon metron tolkut­toman hin­nan ja vähäisen hyö­dyn päästö­jen vähen­täjänä. Min­ulle se on esimerk­ki siitä, miten käy, kun raider­atkaisu tulee jälk­i­ju­nas­sa yhdyskun­tarak­en­teen ehdit­tyä muo­vau­tua auto­jen varaan eikä kiskoille ole varat­tu kaavoituk­ses­sa tilaa.

Helsin­gin seudulle raken­netaan asun­to­ja vuosit­tain kahdel­la mil­jardil­la eurol­la. Jos kaik­ki rak­en­t­a­mi­nen keskitet­täisi­in käve­ly­matkan päähän asemista, uusia raitei­ta pitäisi rak­en­taa noin sadal­la miljoon­al­la eurol­la vuodessa. Se on vain viisi pros­ent­tia rak­en­tamisen kokon­aiskus­tan­nuk­sista. Van­hasen henkilöau­toi­hin perus­tu­va malli edel­lyt­tää paljon suurem­pia tiein­vestoin­te­ja. Radat on rahoitet­tavis­sa niiden tuot­ta­mal­la maan arvon­nousul­la.

Van­hanen valit­taa, että raitei­den äärelle tai Helsin­gin uusille ker­rostaloalueille syn­tyy kalli­ita asun­to­ja. Tämä on mielestäni loogi­nen kuperkeik­ka. Rak­en­t­a­mi­nen mak­saa yhtä paljon paikas­ta riip­pumat­ta. Jos näistä asun­noista mak­se­taan markki­noil­la enem­män, se tarkoit­taa, että osta­jat halu­a­vat niitä enem­män. Ei kai niistä muuten enem­pää mak­set­taisi?