Hämeenlinnan asuntomessualueen talot myymättä

En voi sanoa, kuin että mitäs minä sanoin. Kat­so artikke­liani viime eloku­ul­ta tästä.

Hämeen­lin­na kuu­luu kaupunkei­hin, jos­sa syn­type­r­äi­nen helsinkiläi­nenkin suos­tu­isi asumaan. Mut­ta jos minä muut­taisin Hämeen­lin­naan, ei tulisi mieleenkään muut­taa tun­nin käve­ly­matkan päähän keskus­tas­ta. Hämeen­lin­nan asukasluku mah­tu­isi hyvin asumaan käve­lyetäisyy­delle keskus­tas­ta. Jos näin tehtäisi­in, kaik­ki oli­si­vat myös käve­lyetäisyy­del­lä rak­en­ta­mat­tomas­ta maaseudus­ta. Mik­si rak­en­tamista hajaute­taan epäkaupunki­maisik­si, vail­la palvelu­ja ole­viksi muu­ta­man sadan asukkaan alueik­si ja työn­netään viher­alueet vas­taavasti kauem­mak­si asukkaista.

Yksi vas­taus tietysti on, että Suomes­ta puut­tuu järkevä maapoli­it­ti­nen lain­säädän­tö, joka tek­isi mah­dol­lisek­si osoit­taa rak­en­tamiseen aluei­ta, jot­ka rak­en­tamiseen parhait­en sopi­vat. Se tulee kalli­ik­si meille kaikille, sil­lä jhotenkin tuokin Hämeen­lin­nan epäon­nis­tu­mi­nen veron­mak­sajien syli­in kaatuu.