Palaan edelleen kaupunkisuunnitteluun pääministeri Vanhasen Espoo-puheen innoittamana.
Vanhanen halusi sen mukaan jonkinlaista kehyskuntien verkottumista pahan Helsingin vastapainoksi; Helsingin, jossa ihmispoloiset pakotetaan asumaan tylsissä kerrostaloissa.
Jo artikkelissa tiivis mutta harva sanoin,että minun ihanteeni on kaupunki, joka koostuu tiiviistä kaupunkikylistä, joiden välissä on kunnon viheralueita. Kylän on oltava asukasluvultaan riittävän iso, jotta se ylläpitäisi esimerkiksi koulua ja kunnollista kauppaa. Ne ovat välttämättömiä kylän omavaraisuuden kannalta. Kylän on oltava pinta-alaltaan riittävän pieni,jotta se toimisi myös jalankulun varassa. Noin 200 hehtaaria on ehkä maksimikoko.
Kahteensataan hehtaariin mahtuu asukkaita neljästä tuhannesta kahteenkymmeneen tuhanteen. Neljä tuhatta syntyy noin 0,1 aluetehokkuudella (laskettuna ilman muuta rakentamista kuin asuntoja) ja 20000 asukasta Jätkäsaaren tehokkuudella.
Tässä ei varmaankaan ole ero Vanhasen ajatuksiin, paitsi, että hän näyttää suosivan myös pieniä asutuslämpäreitä, joissa ei ole mitään palveluja ja joista lapset on vietävä kouluun autolla. Asukkaat eivät tuollaisia eristysalueita kaipaa, maanomistaja voi kaivata asukkaita. Toinen ero saattaa olla siinä, että minä haluan kylien väliin kunnon viheralueita, Vanhasen ajatuksista pilkistää ajatus, ettei mitään rakentamiselta suojeltuja alueita olisi.
Ei ole yhdentekevää, miten nuo kaupunkikylät sijaitsevat toisiinsa nähden. Vanhasen puheista olen ymmärtänyt että anarkistisesti, kuin haulikolla ampuen, koska kaikkialle on voitava rakentaa. Kun tällaiseen malliin laittaa myös tieverkon, jossa jokaisesta kylästä on päästävä jokaiseen, lopputulokseksi tulee kuvan mukainen himmeli. Sen huonona puolena on,ettei liikennettä ole hoidettavissa julkisella liikenteellä, koska liikennevirrat hajautuvat ja vuoroväleistä tulee niin pitkät, ettei sellaista jaksa odottaa.
Tällaisessa kaupunkimallissa liikennettä on tolkuttoman paljon. Kyse ei ole vain ilmastosta, vaan liikenteen vaatimasta tilasta, melusta ja ruuhkista. Kylien palvelitaso jää huonoksi, koska ne eivät tosiasiassa voi käyttää ristiin toistensa palveluja vaan palvelut siirtyvät jättimäisiin kauppakeskuksiin.
Paljon elinvoimaisempia kylistä tulee, jos ne yhdistetään säteittäisiksi ja kehämäisiksi nauhoiksi. Juna, metro tai pikaratikka kulkee niiden läpi ja asema on kylän keskellä, jossa on myös kaupat ja ehkä koulukin.
Nauhakyliin tulee parempi palvelutaso, koska ne voivat käyttää ristiin toistensa palveluja ja käydä töissä. Vaikka Vanhanen kuinka haluaa omiin kyliinsä työpaikkoja, niitä ei sinne tule, kuten ei Espoon suurpeltoonkaan, koska kylien saavutettavuus on huono ja koska on aivan epärealistista, että molemmat puolisot saisivat työpaikan samasta kylästä. Nauhakaupungissa kylistä toiseen pääsee helposti kuin hissillä kerroksesta toiseen. lapsetkin pääsevät. Jos omassa kylässä on vain ala-aste, yläasteelle ja lukioon pääsee helposti ratikalla. Vuorovälit ovat tiheät, koska sama ratikka palvelee koko nauhaa.
Olen piirtänyt kylänauhan viereen myös tien, koska toimiva nauha tarvitsee sekä raiteet että tiet. Juuri siksi Helsinki-Turku-radasta ei koskaan tullut samanlaista menestystä kuin Helsinki — Tampere-radasta.
Kööpenhaminassa on vallalla kaavoitusmääräys, että rakentaa ei saa kilometriä kauemmas raideliikenteen asemasta. Se ei olisi mahdotonta Helsingin seudullakaan. Tällainen maailma ei olisi ankeiden betonikerrostaloalueiden maailma, vaan siihen mahtuu melko väljiä omakotialueita, kaikkea sitä, mitä Vanhasen mallikin tarjoaa, paitsi niitä eristettyjä lämpäreitä. Liikkuminen olisi helppoa, halpaa ja saasteetonta. Lapset ja vanhuksetkin pärjäisivät. Kaikki asukkaat löytävät itselleen hyvän asuinalueen tässä mallissa helpommin, mutta kaikki maanomistajat eivät saa haluamaansa rakennusoikeutta.
Tässä mallissa pitää rakentaa ne raiteet, mutta Vanhasen himmelissä menee teiden rakentamiseen rahaa paljon enemmän. Raiteet maksavat noin sata euroa/asuinneliö. Espoo rahastaa suurpellosta rakennusmaamaksuna 240 euroa neliöltä.
Nauhakaupungista on myös huono väärennys, puumalli, jollainen syntyy helposti moottoritien ympärille. Se on kuvassa oikealla. Tässä mallissa jokainen kylä tarvitsee oman bussiyhteytensä, joka vie yleensä keskustaan. Kylästä toiseen ei pääse kuin autolla, eivätkä ne siksi pysty käyttämään toistensa palveluja ristiin. Siksi niistä tulee pelkkiä nukkumalähiöitä huonoine palvelutasoineen.