Mikä kuuluu maksaa itse?

Jotkut oikeis­to­laiset yhteiskun­ta­te­o­reetikot ovat sanoneet, että demokra­ti­as­sa on se perusvi­ka, että eri­laisia etu­ja eri ryh­mille ehdot­ta­vat voit­ta­vat liian hel­posti. Tämä argu­ment­ti menee suun­nilleen näin: jos esitän val­tion rahoista miljoo­nan euron avus­tus­ta vasenkätis­ten värisokei­den jär­jestö­toimin­nalle, se mak­saa viidellemiljoon­alle veron­mak­sa­jalle kak­sikym­men­tä sent­tiä henkeä kohden. Syn­tyvässä väit­telyssä nuo ehkä 10 000 vasenkätistä värisokea­ta ovat akti­ivisem­pia kuin ne viisi miljoon­aa sen kah­denkymme­nen sentin puoles­ta, joten ehdo­tus menee herkästi läpi. (Vaik­ka ei menisikään, han­kkeen alku­peräi­nen tarkoi­tus toteu­tuu: minä saan 10 000 ään­tä; tarkkailkaa poliitikkojanne!)

Tuon miljoo­nan euron meno­erän kestämme, mut­ta saman­laisia han­kkei­ta voi olla tuhan­sia. Lop­ul­ta me mak­samme rahaa ris­ti­in toisillemme ja ylläpidämme korkea­ta vero­tus­ta siitä oikeas­t­aan hyötymättä.

Se, että oikeis­to­laiset teo­reetikot ovat täl­lä asial­la ei riitä kumoa­maan argu­ment­tia. Pitäisi miet­tiä tarkem­min, mitä yhteiskun­nan tulee mak­saa ja mikä kuu­luu ihmis­ten itsen­sä mak­set­tavak­si. Jos verovaro­ja kuu­luu paljon huonoi­hin kohteisi­in, hyvät kohteet siitäkärsivät

Minä hah­motan kolme pääar­gu­ment­tia, mik­si joitain meno­ja pitäisi tasa­ta kaikkien kesken sen sijaan, että jokainen huole­htii omistaan.

1) Hin­tamekanis­mi ei toi­mi oikein. Useim­miten tämä liit­tyy hyödykkeisi­in, joiden tuotan­non mar­gin­aa­likus­tan­nus on hyvin pieni ja kiin­teä suuri tai jois­sa ei voi­da raja­ta hyö­tyjien määrää. Majak­ka kan­nat­taa rahoit­taa yhteis­es­ti, kos­ka ei voi­da estää ulkop­uolisia näkemästä sitä. Hyp­pään tämän kohdan yli, vaik­ka se onkin mie­lenki­in­toinen. Tästä joukos­ta poimin esille vain kulut­ta­jan yli­jäämän, jol­la tarkoite­taan sitä, että kulut­ta­jille on hyö­tyä tar­jon­nan ole­mas­saolosta sinän­sä. Min­ulle on hyö­tyä lähikau­pan ole­mas­saolosta, vaik­ka ostaisin suurim­man osan tuot­teista mar­ketista. Kulut­ta­jan yli­jäämän tavoit­telu on syn­nyt­tänyt kulut­ta­jien osuusliikkeen.

2) Meri­it­ti­hyödyke, kuten asum­i­nen, koulu­tus tai ter­vey­den­huolto, joiden soisi ole­van niidenkin ulot­tuvil­la, joil­la ei ostovoima riitä. Meri­it­ti­hyödykkei­den käsit­teeseen liit­tyy pait­si tämä sol­i­daarisu­us­näköko­h­ta, myös tiet­ty val­tio tietää parem­min näköko­h­ta, jon­ka vuok­si meri­it­ti­hyödykkei­den kulu­tus­ta tue­taan myös hyvä­tu­lois­t­en kohdal­la. Ajatel­laan, ettei yksilö vapaasti harkites­saan tee itsen­sä kannal­ta vii­sai­ta ratkaisu­ja. Sik­si köy­hien asum­is­tu­ki on käytet­tävä asum­is­menoi­hin eikä sitä anneta heille rahaa vapaasti käytet­täväk­si niin, että he voivat käyt­tää sen kokon­aan asumiseen tai asua halvem­mal­la ja käyt­tää säästyvät rahat johonkin muuhun, jota katso­vat tarvit­se­vansa enemmän.

3) Ulkois­vaiku­tus. Muille on hyö­tyä siitä, että minä käytän rahaa johonkin. Liikun­nan ulkois­vaiku­tuk­se­na on parem­pi ter­veys, suurem­pi veron­mak­sukyky ja pienem­mät ter­vey­den­hoit­o­menot. Nuoriso­työn ulkois­vaiku­tuk­se­na on vähem­män rikol­lisu­ut­ta ja niin edelleen.

On neljäskin syy, mik­si yhteiskun­ta osal­lis­tuu joidenkin kulu­tus­menoi­hin. Kut­sukaamme sitä minkki­turkki­avus­tuk­sek­si. Olen kiin­nos­tunut jostain niin kalli­ista, ettei min­ul­la ole siihen varaa, ja sik­si halu­an, että muut mak­sa­vat sen tai osan siitä puolestani.

Mitä har­ras­tus­meno­ja val­tion tulisi tukea? Nuo kolme ensim­mäistä perustet­ta minus­ta kel­paa­vat, minkki­turkki­avus­tus ei minus­ta kuu­lu joukkoon. Se vasenkätis­ten värisokei­den yhdis­tys saat­taa kuu­lua tähän minkki­turkki­avus­tuk­seen: on kiva puuha­ta yhdessä, mut­ta vieläkivem­pi olisi, jos joku muu mak­saisi sen.

Kult­tuurin tukemista voi mon­esti perustel­la kulut­ta­jan yli­jäämäl­lä. Meille kaikille on hyö­tyä siitä, että ympäril­lämme on taidet­ta, musi­ikkia ja niin edelleen, ja että meil­lä ylipään­sä on mitä ostaa sil­loin kun sille päälle sat­umme. Kun taide on luo­tu, sen levit­tämi­nen on hal­paa. Tämä menee lomit­tain posi­ti­ivisen ulkois­vaiku­tuk­sen kanssa, kos­ka min­ulle voi olla hyö­tyä taiteen läs­näolosta vaik­ka en sitä ainakaan mak­sa­vana asi­akkaana itse kulut­taisikaan. Myön­nän, että tämä argu­ment­ti on vaikea, mut­ta pidän sitä silti tote­na. Samaan joukkoon liit­täisin alkuräjähdys­tä tutki­vat tähti­ti­eteil­i­jät, joiden puuhastelus­ta tuskin on mitään konkreet­tista hyö­tyä, mut­ta joka silti rikas­tut­taa elämäämme ja tyy­dyt­tää uteliaisuuttamme

Meri­it­ti­hyödykear­gu­ment­ti kult­tuurin kulut­tamises­sa on vähän kukka­hat­tutä­timäi­nen, mut­ta voi silti pitää paikkansa. Liikun­nan (siis sel­l­aisen, jos­sa esimerkik­si syke nousee, ei shakin, tikan­heiton tai ampumisen) tukem­i­nen kuu­luu pääasi­as­sa tähän meri­it­ti­hyödykeasi­aan siinä mis­sä ter­vey­den­hoitokin. Se edis­tää ter­veyt­tä enem­män kuin ihmi­nen itse ehkä ymmärtää. Posi­ti­ivisia taloudel­lisia ulkois­vaiku­tuk­sia sil­lä ei tosi­asi­as­sa ole, sil­lä vaik­ka kun­toil­i­jat tarvit­se­vat vähem­män sairaan­hoitoa (pait­si tap­atur­mien vuok­si) he elävät pidem­pään ja kulut­ta­vat eläkerahoja.

Edel­lisessä viestiketjus­sa nim­imerk­ki Kari perusteli mielestäni kult­tuurin tukemista, ei ulkois­vaiku­tuk­sil­la vaan meriittihyödykeargumentilla.

Sit­ten on paljon tuo­ta minkki­turkki­avus­tus­ta. Se pitäisi mielestäni osa­ta tun­nistaa ja jät­tää omaan arvoon­sa. Tässä on yleen­sä kyse siitä, että varakkaat mak­sat­ta­vat oman menon­sa valtiolla.

Esimerkkeinä kalli­ista ja kohtu­ut­toman voimakkaasti sub­ven­toidus­ta har­ras­tuk­sista Helsingis­sä on har­rasteil­mailu Malmil­la, Golfin peluu Talis­sa ja oop­pera, mut­ta on paljon muu­takin. Näis­sä kaikissa on kyse hyvin korkeas­ta yhteiskun­nan avus­tuk­ses­ta henkeä kohden ja siitä, että edun naut­ti­jat ovat keskimäärin selvästi mui­ta varakkaampia.

Tähän maas­toon kuu­luu myös tuo Pääkaupunkiseudun ampumara­ta. Muual­la ampu­jat hoita­vat asian itse ilman yhteiskun­nan tukea, mut­ta kun maa on tääl­lä niin kallista, veron­mak­sajien on tul­ta­va avuksi.

Tyyp­il­listä on myös se, ettei tuen määrää ilmoite­ta avoimesti. Päiväkodit, koulut ja ter­veyskeskuk­set mak­sa­vat käytössään olev­as­ta tilas­ta ja maas­ta kaupungille markki­nahin­to­ja jäljit­televää sisäistä vuokraa, joka näkyy näi­den toim­into­jen kus­tan­nuksi­na. Tästä jak­se­taan paljon valit­taa, mut­ta minus­ta se on oikein ja lisää läpinäkyvyyttä.

Nuo kolme har­ras­tus­muo­toa eivät sitä tee. Malmin har­rasteil­mailuken­tän mak­su neliök­ilo­metristä kaupunki­maa­ta on pyöreä nol­la, eikä oop­per­ankaan kus­tan­nus­laskelmis­sa näy lainkaan Helsin­gin kaupun­gin lahjoit­ta­man arvokkaan ton­tin hin­taa. Liikun­tavi­ras­to mak­saa kiin­teistövi­ras­tolle Tal­in golfken­tän puolen neliök­ilo­metrin maa-alas­ta puoli miljoon­aa euroa, kun oikea hin­ta lie­nee noin kymme­nen miljoon­aa. (Jos golf­seu­ra omis­taisi ken­tän, se olisi ajat sit­ten lopet­tanut sen toimin­nan ja pan­nut omaisu­u­den rahoiksi)

Har­rasteil­mailu­un liit­tyy toinenkin outo tukimuo­to. Kun ne koneet on niin pen­teleen kalli­ita, ne on vapautet­tu arvon­lisäveros­ta. Tätä kek­sit­ti­in perustel­la kaik­keen sopi­val­la yleis­ar­gu­men­til­la, maan­puo­lus­tuk­sel­la. Punainen Paroni iskee vihol­lisen hävit­täjälaivueen kimp­pu­un Cesnalla!

Olen käynyt sil­loin täl­löin oop­peras­sa ja pidän elämys­tä ihan kivana. Se, että veron­mak­sa­jat sub­ven­toi­vat tätä kivu­ut­ta 150–300 eurol­la (avoin­ta kus­tan­nus­laskel­maa ei ole) tuot­taa min­ulle huonoa omaatun­toa. En ole edes var­ma, onko oop­pera korkeakult­tuuria. Ainakin libre­tot ovat nyyrikkisar­jan tasoa. Tuki on aivan suh­tee­ton pien­ten kokeel­lis­ten teat­terei­den saa­maan tukeen verrattuna.

Jos ajatel­laan vain oop­per­an kulut­ta­jia, tuo­ta tukea ei voi perustel­la mitenkään. Perustei­ta voisi yrit­tää etsiä niistä ulkois­vaiku­tuk­sista, jot­ka oop­per­ataiteen ole­mas­saolol­la ylipään­sä on. Ana­lyyt­tis­es­ti tarkastellen oop­pera olisi help­po ampua alas, ja siinä mukana menisi moni muukin taide­muo­to. Mut­ta jäl­jet pelot­ta­vat. Maat, jot­ka ovat suh­tau­tuneet nuiv­asti omaan kult­tuurieli­it­ti­in­sä, ovat yleen­sä men­estyneet huonosti.

Kult­tuuril­la näyt­tää ole­van hyvin mon­imutkaises­ti määräy­tyviä posi­ti­ivisia ulkois­vaiku­tuk­sia — tai sit­ten ne ovat vain tues­ta naut­ti­van eli­itin kehit­tämiä tekosyitä.