Suhteelliset hinnat ja absoluuttinen köyhyys

Aloi­tan uudel­la artikke­lil­la, kos­ka edelli­nen ketju venähti kovin pitkäksi.

Kysymys suh­teel­lis­es­ta köy­hyy­destä liit­tyy siihen, mil­lä indek­sil­lä perus­tur­vaa pitäisi korot­taa, hin­tain­dek­sil­lä, palkkain­dek­sil­lä tai jol­lain niiden välimuodol­la. Jos sitä kor­jataan palkkain­dek­sil­lä (ansio­ta­soin­dek­si) perus­tur­van varas­sa elävien elin­ta­so seu­raa yleistä elin­ta­son nousua. Jos sitä kor­jataan kulut­ta­jahin­tain­dek­sil­lä, hei­dän tulo­jen­sa ostovoima pysyy peri­aat­teessa ennal­laan, mut­ta he eivät saa mitään kor­vaus­ta yleis­es­tä elin­ta­son nousus­ta. Vuodes­ta 1990 perus­tur­va on jäänyt jäl­keen noin 30 % elin­ta­sos­ta, mut­ta on peri­aat­teessa säi­lyt­tänyt ostovoimansa.

Toimeen­tu­lo­tu­ki takaa jokaisel­la tulota­son, joka ylit­tää keskimääräisen tulota­son 1950-luvul­la. Ovatko nykyiset toimeen­tu­lotuen saa­jat siis taloudel­lis­es­ti parem­pio­saisia kuin oli kansa 1950-luvul­la. Eivät ole kahdes­ta syystä:

1) Kateusar­gu­ment­ti: kun muut ympäril­lä ovat vauras­tuneet, sama elin­ta­so ei enää tun­nu yhtä hyvältä

2) Vält­tämät­tömyysar­gu­ment­ti: viisikym­men­lu­vul­la ei tarvin­nut autoa, kos­ka juuri kel­lään ei sitä ollut. Kaup­paan pääsi kävellen ja busse­ja meni kaikkialle.

Kateusar­gu­mentin ja vält­tämät­tömyysar­gu­mentin väli­maas­toon sijoit­tuu se, että 50-luvul­la lapsen saat­toi lähet­tää koulu­un kotiku­tu­i­sis­sa ryysyis­sä, kos­ka muil­lakin oli sel­l­aiset, mut­ta nyt lap­si leimau­tu­isi niistä pahasti.

Yritin tar­jo­ta tähän kol­mat­ta argu­ment­tia, joka on seu­raus­ta hin­ta­suhtei­den rajus­ta muu­tok­ses­ta. Vaik­ka hin­tain­dek­sil­lä mitat­tuna tulosi ovat pysyneet reaalis­es­ti yhtä suu­ri­na, et saa niil­lä samo­ja asioi­ta kuin ennen, kos­ka rihka­man hin­ta on laskenut kovasti ja taas noiden niukko­jen hyödykkei­den hin­ta nous­sut suh­teessa. Asun­to kallios­sa on tästä parem­pi esimerk­ki kuin asun­to Ullan­lin­nas­sa. Niukko­jen hyödykkei­den ohel­la ovat kallis­tuneet työ­val­taiset palve­lut. Tähän joukkoon kuu­luu esimerkik­si käyn­ti kampaajalla.

On makua­sia, palau­tuuko tämä kol­mas argu­ment­ti kysymyk­seen hin­tain­dek­sis­sä käyte­tys­tä kulu­tusko­rista: siis siihen, pois­tu­isiko ongel­ma, jos köy­hiä varten olisi oma kulu­tusko­rin­sa. Väitän, että ei palaudu, mut­ta sen osoit­ta­mi­nen onkin vähän hankalampaa.

Tähän näyt­teek­si eräi­den hin­to­jen reaal­imuu­tos vuodes­ta 1975 vuo­teen 2005, kun hin­nat on kor­jat­tu elinkus­tan­nusin­dek­sil­lä. Tässä ”100” tarkoit­taa, että hin­nan­nousu on seu­ran­nut keskimääräistä elinkus­tan­nusin­deksin muu­tos­ta. Jos hin­ta on alle sata, köy­hä voi ostaa niitä enem­män kuin ennen ja jos hin­ta on yli sata, vähem­män, jos hänen tulota­son­sa on seu­ran­nut kulut­ta­jahin­tain­dek­siä, kuten perus­tur­va seuraa.

 

Maka­roni kg    29

Ker­ma­jäätelö 1 l     30

Hienosok­eri kg    33

Vehnä­jauho, kg    40

Kahvipaket­ti kg    43

Maito­suk­laa, kg    53

Koskenko­r­va­pul­lo 55

Kanan­mu­nat    56

Pakaste­sei kg    57

Mei­jerivoi    58

Sähkö, kwh 62

Appel­si­inil­imona­di 1l    77

Ome­na, kg    78

Kevyt­maito    90

Lot­torivi    95

Ruokape­runa kg    108

Edamju­us­to    111

III-olut, 330 ml pul­lo    118

Tak­si­mat­ka 5 km Hki    130

Ben­sa 96 okt — 95E    150

Eloku­valip­pu    176

Sekahi­ivaleipä, kg    185

Tupak­ka-aski    201

Reikäleipä, kg    201

TV-lupa, väritele­vi­sio    206

Kevyt polt­toöljy, l    214

Junalip­pu    215

Hotel­li­huone    258

Aspirin 20 kpl    309

Tukan leikkuu, miehet    391

Sairaala­mak­su, vrk    445

Polik­linikka­mak­su    605