Suomessa on katsottu tarkoituksenmukaiseksi suosia yrittäjiä vähän muita lempeämmällä verokohtelulla. Tunnen asiaa huonsti, vaikka olenkin yrittäjä itsekin, mutta tältä se vaikuti silloin kun eduskunta sääti asiasta.
Yrittäjää verotetaan työtuloistaan kuten palkansaajaa. Oikeastaan vähän liikaakin, koska yrittäjä,senkään jälkeen, kun on maksanut samat verot kuin muutkin, ei ole oikeutettu esimerkiksi työttömyysturvaan eikä ainakaan aiemmin verottomiin matkapäivärahoihin.
Kun yrittäjä sijoittaa rahaa yritykseensä, ostaa teollisuushallin ja paljon koneita, hän saa maksaa itselleen verotonta osinkoa. Osinko ei ole veroton, koska jotta osinkoa voisi maksaa, yrityksen on tuotettava voittoa ja voitosta peritään veroa 26 %. Tästä “verottomasta” tulosta yritys maksaa siis veroa 26%. Jos hän maksaisi itselleen palkkaa, palkka olisi yrityksen verossa vähennyskelpoista, mutta osinko ei ole.
Verotonta osinkoa ei saa maksaa kuinka paljon tahansa. Maksimi on 9 % yrityksen varallisuudesta ja korkeintaan 90 000 euroa vuodessa. Jotta tuohon 90 000 euroon päästäisiin, yrityksellä on oltava varallisuutta miljoonan euron edestä. Jos yrittäjä ostaa yritykselleen koneita, se on paljon riskipitoisempaa kuin panna rahaa pankkiin, koska maailma voi muuttua. Pankista kuka tahansa taatelintallaaja saa korkonsa 29 prosentin verolla. Aidosta yrityspääomasta tuo yhdeksän prosenttia ei ole kohtuuttomasti.
Tavallisesti osakeyhtiö maksaa osinkoa omistettujen osakkeiden suhteessa.Noiden lääkäriyritysten innovaatio on, että osinkoa voi maksaa muussakin suhteessa. He maksavat tehtyjen työtuntien suhteessa, jota joku voisi kutsua palkan maksuksi. Tätä nyt ei keksitty kieltää osakeyhtiöistä, koska osuuskunnatkin voivat maksaa palautusta esimerkiksi ostojen suhteessa (HOK-Elanto).
Jos lääkäri haluaa maksattaa itselleen 3000 euroa kuusa = 36 000 euroa vuodessa osinkoja,hänen on omistettava yrityksen osakkeita 400 000 euron edestä. En tiedä, miten lääkärit tämän järjestävät, mutta yksinketaista olisi, että sisään tuleva lääkäri ostaa tuolla summalla osakkeita ja myy ne seuraavalle lähtiessään pois. Tätä varten hän tarvitsee pankkilainan. Aivan ilmaiseksi tämä verosuunnittelu ei tule, koska pankkilainasta on maksettava korkoa. Jos pankkilaina on naamioitu asuntolainaksi (ei vaikeata, jos sattuu omistamaan asunnon) sen koron saa vähentää verotuksessa ja voi olla, että yritystoimintaan otetun lainan korot saa vähentää ihan rehellisestikin, vaikka osinko olisi verovapaa. En tiedä, koska en harrasta verosuunnittelua. Uskoisin, että näihin järjestelyihin liittyy jokin riittävän monimutkainen takaisin lainausjärjestely. Ainakaan konsulttifirma ei tarvitse muuta pääomaa kuin läppärin, mutta reippaita osinkoja nekin jakavat.
Nämä järjestelyt ovat vilpillisiä, koska ei lääkäriasemalle töihin menevä lääkäri ole mikään yrittäjä eikä hänen lainarahoilla tehty (ja ehkä takaisin lainotettu) pääomasijoituksena ole miään oikea riskisijoitus. Tämänkaltaiset järjestelyt vaarantavat koko verotukseen leivotun aitojen yrittäjien verosuosinnan. Siksi lakia olisi muutettava pikaisesti. Vaihtoehtona on koko yrittäjiä suosivan verolainsäädännön romuttumien, mitä pitäisi valitettavana. Aitoja yrittäjiä me tarvitsemme.