Päästökauppa ja sähkön hinta ja ilmaiset päästöoikeudet

Kek­sutelu sok­er­i­ju­urikkaista rön­sy­ili niin mon­een suun­taan, etten oikein pysynyt itsekään perässä. Yksi niistä oli päästökau­pan vaiku­tus sähkön hin­taan. Tähän kan­nat­taa palata.

Pörssikaup­pa johtaa peri­aat­teessa järke­vim­pään mah­dol­liseen voimalaitosten käyt­töjärjestyk­seen. Jos sähköä tarvi­taan vähän, käytössä ovat vain voimalat, joiden tuotan­non mar­gin­aa­likus­tan­nus on pienein: tuulivoima, sään­nöstelemätön vesivoima ja ydin­voima, jota ei kan­na­ta pysäyt­tää vähäk­si aikaa , vaik­ka sähkö olisi ilmaista. Muut voimalat seiso­vat toimettomina.

Kyse on nimeno­maan mar­gin­aal­i­hin­nas­ta: mar­gin­aa­likus­tan­nuk­sil­taan tuulivoima on läh­es ilmaista, mitä nyt laak­erei­den kulu­mi­nen vähän mak­saa, mut­ta kokon­aiskus­tan­nuk­sil­taan kallista, kos­ka myl­lyn rak­en­t­a­mi­nen on kallista.

Kun sähkön kysyn­tä kas­vaa, sen hin­ta nousee, kunnes riit­tävä määrä voimaloi­ta on saatu houkutel­luk­si käyntiin.Ensin tulee sään­nöstel­tyä vesivoimaa ja sit­ten teol­lisu­u­den ja yhdyskun­tien vastapainevoimalat (voimalaitos, joka tuot­taa sähköä sekä kuumaa vet­tä tai höyryä läm­mi­tyk­seen tai teol­lisu­u­den pros­es­sei­hin) Läh­es viimeis­inä käyn­nistyvät lauhde­voimalat, jot­ka yleen­sä käyt­tävät kivi­hi­iltä. Tästä huo­mamme, että koko sähkön hin­ta määräy­tyy sen viimeisen käyn­nis­te­tyn voimalan hin­nan mukaan. Melkein koko läm­mi­tyskau­den ajan se on kivi­hi­ililauhde. Ne jot­ka omis­ta­vat jotain halvem­paa ener­gia­muo­toa, voivat pistää tasku­un­sa erotuksen.

Miten tähän vaikut­ta­vat päästöoikeudet, jot­ka voimala saa ilamaiseksi?

Tehdään yksinker­tais­ta­va ole­tus, että hiililauh­teen tuotan­tokus­tan­nuk­set johta­vat vain hiilen hin­nas­ta (30 €/MWh) . Kun sähkön hin­ta ylit­tää 30 €/MWh hiilivoimalat käyn­nis­tetään, lähel­lä ran­nikkoa sijait­se­vat ensin ja sisä­maas­sa ole­vat vähän myöhem­min. Megawat­ti­tun­nin hin­ta aset­tuu jon­nekin 30 euron kieppeille.

Olete­taan, että päästöoikeu­den hin­ta on 20 euo­ra hiilid­iok­sidi­ton­nil­ta. Megawat­ti­tun­nin aikaasaamisek­si lauhde­voimalas­sa hiilid­iok­sidia tur­putel­laan taivalle 800 kg (noin) eli megawat­ti­tun­tia kohden päästöoikeuk­sien kuluu 16 euron hinnalla.

Mitä tekee voim­nalaitos, jon­ka kas­sakaapis­sa on ilmaisek­si saatu­ja päästöoikeuk­sia, kun sähkön hin­ta saavut­taa 30 euroa? Alkaa poltel­la paastöoikeuk­sia? Sen jäl­keen voimalal­la on päästöoikeuk­sia jäl­jel­lä vähem­män. Se voi tarvi­ta niitä myöhem­min TAI se voi myy­dä ne pörssis­sä. Niin­pä voimala pysyy kiin­ni, kunnes sähkön hin­ta nousee 64 euroon megawat­ti­tun­nil­ta (30 euroa hiilestä + 16 euroa päästöoikeuksista)

Mitä tästä opimme? Ilmaiset päästöoikeudet tekevät hiilivoimalan omis­tamis­es­ta kul­takai­vok­sen aivan siitä riip­pumat­ta tuot­taako voimala sähkö vai ei. Jos voimalaa ei käyn­nistä lainkaan, voi myy­dä kaik­ki päästöoikeuten­sa ja jos voimala käyn­nis­tetään, saa sähköstä yli­hin­taa tuon 16 euroa megawat­ti­tun­nil­ta. Tässä vai­heessa helsinkiläisen veron­mak­sa­jan on syytä kiit­tää Pekkarista ja Enes­tamia, joiden aikana päätet­ti­in jakaa ilmaisia päästöoikeuk­sia kivi­hi­ilivoimaloille “jot­tei sähkön kulut­ta­jahin­ta nousisi”. Helsin­gin Ener­gian tulou­tus alen­taa kun­nal­lisveroamme kahdel­la prosenttiyksiköllä.

Havait­semme myös, että van­ho­jen vesivoimaloiden tai ydin­voimaloiden omis­ta­jat hyö­tyvät päästö­pauka­pas­ta ns. wind­fall ‑voit­toina, kos­ka hei­dänkin myymän­sä sähkön nousee osalta. Tämä on toisen jutun arvoinen asia. Ehkä huomenna?

Tässä vai­heessa sähköläm­mit­täjä kysyy, onko oikein, että hänen osta­mansa sähkön hin­ta nousee? Kyl­lä se on oikein. Voin kuitenkin lohdut­taa, että vaik­ka sähkö tun­tuu nyt kalli­il­ta, ei se ole lainkaan niin kallista kuin tulevaisuudessa.

Tuo kysymys jakau­tuu kah­tia. Onko oikein, että kivi­hi­il­isähkön hin­taan lisätään hiilid­iok­sidipäästön hin­ta. Se on ehdot­tomasti oikein, enkä ala tätä asi­aa sen enem­pää nyt avaa­maan. Joka on sitä mieltä, että hänen pitää saa­da tuho­ta maa­pal­lo hal­val­la, voi siir­tyä luke­maan jonkun toisen koti­sivu­ja, suosit­te­len vaikka­pa Esko Juhani Ten­nilää (vas.)

Toisen kysymys on, että kun vain osa sähköstä tuote­taan kivi­hi­ilel­lä, onko oikein, että hän mak­saa koko sähköstään kivi­hi­il­isähkön hin­taa. Sekin on oikein.

Kuvitel­laan, että puo­let sähköstä tehtäisi­in vesivoimal­la 5 euroa/MWh ja toinen puoli hiilel­lä, 45 euroa/MWh. Keskimääri­nen tuotan­tokus­tan­nus olisi täl­löin 25 euroa/MWh. Eikö se olisi oikea hin­ta sähkölle? Ei olisi.

Jos Lahti­nen muut­taa öljyläm­mit­teisen talon sähkölle, koko hänen kulu­tuk­sen lisäyk­sen­sä tuote­taan kivi­hi­ilel­lä, kos­ka vet­tä sataa niin paljon kuin sitä sataa. Jokaisen hänen kulut­ta­mansa kilo­wat­ti­tun­nin hin­ta on 45 euroa eikä 25 euroa tuhan­nelta kilo­wat­ti­tun­nil­ta. Olete­taan, että hän joutuu val­it­se­maan läm­pöpumpun ja suo­ran sähköläm­mi­tyk­sen väliltä ja tulee siihen tulok­seen, että läm­pöpumpun kan­nat­tavu­us­ra­ja on 35 euroa megawat­ti­tun­nil­ta. Hän pää­ty­isi sähköläm­pöön, jos nou­datet­taisi­in keskiar­vo­hin­taa ja läm­pöpump­pu­un, jos nou­datet­taisi­in nykyiseen tapaan marginaalihintaa.

Jokainen sähkön käyt­täjä käyt­tää tosi­asi­as­sa sitä viimeistä ja kallein­ta voimalaitos­ta: jos sähköä käytet­täisi­in vähem­män, se sul­jet­taisi­in. Sik­si sähköläm­mit­täjät läm­mit­tävät talon­sa ikivi­hi­ililauh­teel­la ja on oikein, että he mak­sa­vat siitä kivi­hi­ililauh­teen hin­nan. Sik­si sähkön­säästämistä on harkit­ta­va ajatellen, että sähkö on kivi­hi­ililauht­es­ta kotoisin. Niin­pä sen tulee myös sen ver­ran maksaa.

Läm­mi­tyssähkö on muuten Suomes­sa Euroopan halv­in­ta. Kun EU:n sähköverkot yhdis­tetään, se on kaikkial­la yhtä kallista. Arvatkaa kumpi hin­tata­so muut­tuu val­lit­se­vak­si, Kes­ki-Euroopan vain Suomen?