Kenraali Kaskeala on sanonut, että armeijan sodanaikaista vahvuutta pitäsi laskea kolmanneksella, jotta rahat riittäisivät nykyaikaisiin aseisiin. Tämä on tiedetty koko ajan, mutta sitä ei uskalleta sanoa ääneen. Senkin jälkeen jäisi yli 200 000 miestä, mikä on tuplasti sen, miutä muilla Pohjoismailla on yhteensä.
Kaskealakin meni väittämään, ettei tämän takia tarvitse koulutettavien asevelvollisten määrää laskea. Vai sanoiko. Oikeastaan hän sanoi vain, ettei asevelvollisuudesta kannata luopua. Asevelvollisuus se on Ruotsissakin, vaikka vain pieni osa ikäluokasta koulutetaan sotimaan.
Kysyin pari vuotta sitten hyvin korkea-arvoiselta sotilashenkilöltä, kuinka suuren osan ikäluokasta hän kutsuisi palvelukseen, jos ei tarvitsisi ajatella “miesten koulu” ‑tyyppisiä argumentteja vaan vain maanpuolustusta. Hetken tuumailun jälkeen hän sanoi, että noin puolet olisi hyvä. Vastauksena epäilevään katseeseeni hän jatkoi selittäen: niitä pitää kouluttaa niin paljon, jotta on mistä valita, kun Suomi lähettää rauhanturvaajia maailmalle. Ei hänkään väittänyt, että Suomen puolustamiseen niin paljon tykinruokaa tarvittaisiin.
Yleinen asevelvollisuus on pirun kallista. Puolustusvoimaty laskevat vain vanikan hinnan ja päivärahat, mutta kansantaloudelle kalliksi tulee se, että armeija lykkää nuorten miesten astumista työelämään vuodella tai jopa kahdella. Menettäähän 12 kuukautta palveleva yleensä kaksi lukuvuotta opinnoistaan.
Jos yleisestä asevelvollisuudesta luovuttaisiin, armeija pystyisi puolustamaan vain keskeisiä kohteita, kuten suurimpia kaupunkeja. On totta,että jokaiselle mäenmnyppylälle ei pyssymiestä riittäisi, mutta kuka Suomen korpia toisaalta haluaisi miehittää?
Armeijan tehtävä on välttää sota kertomalla etukäteen, että hyökkääjän osa on ikävä. Kun ydinasein varustautunutta suurvalta-armeijaa ei rintamasodassa nujerra, pitää tehdä kuten irakilaiset juuri nyt tekevät öljyä vastamaan tulleille amerikkalaisille: maan miehittäminen on tehtävä kalliiksi sissitaktiikalla, ja se on kerrottava etukäteen.