Ilmastokokous Turkin Anatalyassa ei pystynyt sopimaan mistään. Onko joku yllättynyt?
Kirjoitin syyskuun 1. päivänä, että olen menettänyt toivoni sen suhteen, että ihmiskunta ryhtyisi ajoissa toimiin ilmastonmuutoksen pysäyttämiseksi. Tuossa kirjoituksessa oli ilmeisesti virhe, niin minulle ovat viisaammat kertoneet. Kirjoitin, että ilmasto lähestyy keikahduspistettä, jonka jälkeen positiiviset takaisinkytkennät kiihdyttävät lämpenemistä. Se ei ilmastomallien mukaan ilmeisesti pidä paikkaansa. Tämä ei muuta käsitystäni siitä, ettei asiaan puututa ajoissa riittävällä voimalla, minkä vuoksi ilmasto lämpenee niin paljon, että seuraukset ovat hyvin vakavia.
Pessimismini ei koske sitä, että ilmaston lämpenemistä olisi mahdoton pysäyttää vaan sitä, ettei ihmiskunta tule sitä tekemään.
Syy on ongelman globaalisuudessa. Jos jokaisella maalla olisi oma ilmasto ja ne saisivat täysimääräisesti hyödyt kaikista ilmaston hyväksi tekemistään toimista itselleen, ilmastonmuutos pysähtyisi nopeasti. Näin pysäytettiin esimerkiksi Suomen järvien pilaaminen.
Yhdenkään maan maailmassa ei kannata tehdä ilmaston hyväksi mitään, jos se ajattelee asiaa vain omien hyötyjen ja haittojen kannalta. Kaikkien kannattaa toivoa, että muut vähentävät päästöjään, mutta itse niitä ei kannata vähentää.
Suomessa varsin moni sanoo, että kun Suomen osuus hiilidioksidipäästöistä on vain promille, on aivan sama mitä me teemme. Isompien maiden pitää tämä ratkaista. Suomen osuus päästöistä on kuitenkin selvästi suurempi kuin Suomen osuus väestöstä, joten kuulumme tässä asiassa maailman pahiksiin. Päästömme asukasta kohden ovat kolminkertaiset Intiaan verrattuna, mutta kuitenkin moni osoittaa Intiaa sanoen, että Intian pitää vähentää päästöjä, ei Suomen. Intialaiset taas katsovat, että Suomen kaltaisten, paljon päästävien teollisuusmaiden pitää laskea päästönsä intialaisten tasolle ennen kuin aletaan puhua Intian päästöistä.
Tämä on vähän sama asia kuin jos verojen maksu perustuisi vapaaehtoisiin lahjoituksiin valtiolle. Aika huonossa hapessa olisi valtio, jos tilanne olisi tämä.
Yhdysvallat on virallisesti lopettanut koko ilmastopolitiikan ja Trumpin hallinto on jopa maksanut siitä, etteivät tuulivoimayhtiöt rakenna tuulivoimaloita kilpailemaan fossiilienergian kanssa. (Onneksi näissä asioissa valta on paljolti kaupungeilla ja osavaltioilla.) Tässä totuuden jälkeisessä ajassa leviävät mitä kummallisimmat teoriat siitä, että joko ilmasto ei lämpene tai jos lämpeneekin, ei se ihmisistä johdu. On tullut valita se ”totuus” joka tutuu itsestä miellyttävimmältä.
Niinpä meilläkin bensan halpa hinta on tärkeämpi asia kuin jälkipolvien elinmahdollisuudet. Kuten Sixten Korkman kirjoitti, Yhdysvaltain vaalitulos olisi herättänyt enemmän toiveita, ellei se olisi johtunut bensan hinnasta.
Eipä meidän nykyinen hallituksemme ole tehnyt ilmaston hyväksi mitään. On vain vesittänyt aiempia päätöksiä.
Viime kesänä kymmenet tuhannet eurooppalaiset kuolivat helteiden seurauksena. Esimerkiksi Espanjaa uhkaa katastrofaalinen kuivuus, joka käytännössä lopettaa maanviljelyn maassa. Tämä ei näköjään ole riittävästi. Uskon että jo kymmenen vuoden päästä tilanne on niin paha, toimiin lopulta ryhdytään. Se on silloin paljon vaikeampaa ja kalliimpaa kuin se olisi ollut ajoissa aloitettuna.
Joka tapauksessa rajuihin seurauksiin on varauduttava ja yritettävä sopeutua niihin.
Se, että maailman lämpeneminen tulee ylittämään kaikki turvallisina pidetyt rajat ei tarkoita, että pitäisi luovuttaa. Päin vastoin. Jokainen asteen kymmenys on edellisiä tuhoisampi. Siksi ilmastotoimien tärkeys vain korostuu.
Lepsu ilmastopolitikka on lapsiltamme varastamista.