Sosiaaliturvajärjestelmän ongelmat (5) Työn on kannatettava sekä palkansaajalle että työnantajalle

Van­ha tilas­toti­eteen pro­fes­sori­ni, Leo Törn­qvist sanoi aikanaan, että hitaat tren­dit ovat vaar­al­lisimpia, kos­ka niihin ehditään tot­tua eikä koskaan ole oikea aika kään­tää suun­taan. Hän puhui ilmas­ton­muu­tok­ses­ta, mut­ta sama kos­kee työmarkkinoita.

Työ­markki­noil­la on tapah­tunut vuosikym­menten aikaan kak­si muu­tos­ta, jot­ka pakot­taisi­vat muut­ta­maan työl­lisyyspoli­ti­ikan perustei­ta ja työt­tömyys­tur­van sään­töjä, mut­ta niihin on totuttu.

Osaamisvinouman kasvu

Ensim­mäi­nen muu­tos on osaamisvi­nouman kasvu eli se, että yhä use­am­man työn­hak­i­jan kyvyt eivät riitä nyky­isil­lä ehdoil­la työ­markki­noille. Tämä näkyy rak­en­teel­lisen työt­tömyy­den tai oikeam­min san­ot­tuna tas­apain­o­työt­tömyy­den kasvu­na. Vuon­na 1975 Kekko­nen run­noi maa­han hätäti­la­hal­li­tuk­sen, kun työt­tömien­määrä oli nous­sut yli sadan tuhan­nen. Nyt se on jotain 350  000 – 500 000 riip­puen siitä, kuin­ka suur­ta osaa työn­haus­ta luop­uneista pide­tään tosi­asial­lis­es­ti työt­töminä. Ei hyvä.

Paljon taite­taan peistä siitä, johtuuko joidenkuiden  osaa­mat­to­muus puut­teesta lah­jakku­udessa vai koulu­tuk­ses­sa. Täl­lä on vaiku­tus­ta suun­niteltaes­sa nykyn­uori­son koulu­tus­ta, mut­ta nykyti­lanteessa meil­lä on sato­ja tuhan­sia työikäisiä, joiden osaami­nen ei riitä nykye­hdoil­la töi­hin. Sil­lä pitäisi olla vaiku­tus­ta toimi­in työmarkkinoilla.

Automaa­tio on karsin­ut pois helpoimpia töitä. Enää ei ole heinän teon kaltaisia töitä, joi­hin kel­pa­si­vat kaik­ki fyy­sis­es­ti kun­nos­sa ole­vat. Teol­lisu­usautomaa­tio osui ensin  helpoimpi­in töi­hin. Karkeasti yksinker­tais­ten voi sanoa, että työ­paikan menet­tivät kutosen oppi­laat. Toimis­to­työn automa­ti­soin­ti ja siir­tymi­nen tietokoneille vei työ­paikat seiskan oppi­lail­ta. Nyt tekoä­lyn usko­taan kor­vaa­van kasin oppi­laat, vaik­ka voi siinä käy­dä toisinkin. Tur­vas­sa eivät ole edes kympin oppi­laat. (Nämä ovat karkei­ta yksinker­tais­tuk­sia, jot­ka esitän vain aut­taak­seni hah­mot­ta­maan ongel­maa niin kuin minä sen hahmotan.)

Ensin siir­ryt­ti­in maat­aloud­es­ta teol­lisu­u­teen ja toimis­totöi­hin, nyt siir­ry­tään teol­lisu­ud­es­ta ja toimis­toista henkilöko­htaisi­in palvelui­hin. Palvelu­am­mateis­sa ei voi mak­saa kovinkaan kum­moista palkkaa, sil­lä asi­akkaat eivät suos­tu mak­samaan palveluista riit­tävän paljon.

Palve­lut ovat Suomes­sa alike­hit­tyneitä, kos­ka meil­lä ei ole palvelu­jen käyt­tökult­tuuria. Vähän jopa halvek­summe niitä, jot­ka osta­vat palve­lut sen sijaan että tek­i­sivät itse. Palvelu­jen heikkoa men­estys­tä Suomes­sa selit­tää myös niiden korkea arvon­lisäverokan­ta (25,5%), Suomen pienet tulo­erot ja hajanainen yhdyskun­tarakenne. Ei ole sat­tumaa, että selvä enem­mistö maan parhaista rav­in­toil­ta sijait­see Helsin­gin kantakaupungissa.

Kun asi­akas mak­saa vain niin paljon kuin mak­saa, palvelu­jen arvon­lisävero alen­taa palveluyri­tys­ten palka­n­mak­sukykyä. On vaikea sanoa, kei­den mak­set­tavak­si mikin vero koituu, mut­ta alan  työn­tek­i­jöitä voi perustel­lusti pitää  palvelu­jen arvon­lisäveron mak­saji­na – tai mak­su jakau­tuu työn­tek­i­jöi­den palkkata­son ja heikom­man työl­lisyy­den kesken.

Työnantaja ei palkkaa halutonta

Toinen muu­tos kos­kee sitä, että karenssin uhal­la ei voi enää entiseen tapan pakot­taa ihmisiä töi­hin, kos­ka har­vaan työte­htävään halu­taan palkata halu­ton­ta tek­i­jää. Toisin oli liukuhi­h­natyön aikana. Työ­nan­ta­jat eivät muutenkaan palkkaa kaikkia entiseen tapaan palkkaa niin kuin ennen, kun halu­si­vat pitää yllä yhteiskun­ta­rauhaa ja tor­jua kom­mu­nis­te­ja. Näin ollen työ­suhdet­ta ei syn­ny, ellei se ole aidosti edulli­nen molem­mille osa­puo­lille, sekä palka­nsaa­jalle että työnantajalle.

Väitän, että työvoiman kysyn­tä riit­täisi työl­listämän läh­es kaik­ki suo­ma­laiset, jos vain hin­nas­ta sovitaan.

Työväen­li­ike teki aikanaan suuren palveluk­sen kaikille aja­mal­la ylös palkat teol­lisu­udessa. Se tarkoit­ti, että tehtaan port­tien ulkop­uolel­la töi­hin jonot­ta­vat piti jät­tää port­tien ulkop­uolelle, mut­ta lop­ul­ta palkkata­son nousu nos­ti kokon­aiskysyn­nän niin korkeak­si, että ne tehtaiden port­tien ulkop­uolel­la jonot­ta­vatkin pää­sivät töi­hin. Tämä sankar­illi­nen tari­na on jäänyt ay-liik­keen geeniper­imään. Nyt palkkapoli­ti­ikalla lisätään työt­tömyyt­tä, jot­ta voidaan puo­lus­taa työssä ole­vien palkkae­hto­ja. Pitää siis taval­laan työn­tää osa työvoimas­ta takaisin tehtaan port­tien ulkopuolelle.

Minä toimisin aivan toisin. Min­un utopi­as­sani val­tio tukee mata­la­palkkaista työtä ja työn hin­ta jous­taa työ­nan­ta­jan silmis­sä niin, että vähem­män osaa­va työvoimakin kel­paisi töi­hin. Näin tulo­erot pysy­i­sivät siedet­täv­inä ja työl­lisyys olisi olen­nais­es­ti nyky­istä parem­pi. Kaikissa niis­sä mais­sa, jot­ka ovat saavut­ta­neet hyvän työl­lisyy­den, yhteiskun­ta tukee huono­tuot­toista työtä taval­la tai toisel­la. Tämä näyt­tö on niin vah­va, että siihen kan­nat­taisi uskoa, vaik­ka ei siitä pitäisi. Tulon­jako­tais­telu siir­tyy tässä mallis­sa palka­nsaa­ja­jär­jestöiltä eduskun­taan, mikä ei tietenkään ole palka­nsaa­ja­jär­jestö­jen mieleen.

Maat­alous­tuot­ta­jat eivät vas­tus­ta tuot­tei­den­sa tukia, mut­ta ay-liike vas­tus­taa työ­panok­sen sub­ven­toin­tia riis­tokap­i­tal­istien tukemise­na. Maat­alous­tuot­ta­jil­la on parem­pi käsi­tys tilanteestaan.

Tapo­ja tukea huono­tuot­toista työvoimaa on monia. Palaan niihin seu­raavis­sa postauksissa.