Suomessa pitkäaikaisen laitoshoidon maksut ovat tulosidonnaisia. Niin on kaikkialla. Suomen järjestelmä poikkeaa vain siinä ettei omaisuus vaikuta hoitomaksuihin. Tulot nostavat asiakasmaksua 85 prosentin marginaaliverolla – siis jokaisesta ansaitusta satasesta asiakasmaksu nousee 85 euroa.
Useimmilla vanhainkotien asukkailla tulot koostuvat eläkkeestä, mutta myös omaisuustulot lasketaan mukaan tuloihin.
Metsänomistajat ovat alkaneet vaatia, etteivät metsätulot kuitenkaan saisi vaikuttaa asiakasmaksuihin. Tämä on jatkumoa sille, että tulot metsistä ovat muutenkin paljon kevyemmin verotettuja kuin palkkatulot.
Niin härskejä he eivät tietenkään ole, että esittäisivät suoraan, että metsätulot jätettäisiin tyystin huomiotta, mutta siihen tässä tähdätään.
Esitys on, etteivät laskennalliset metsätulot vaikuttaisi vaan mukaan otettaisiin vain se, jos metsää on kaadettu. Laskennalliset metsätulot kuvaavat siis metsän kasvua ja sitä kautta puuston arvon nousua.
Kukaan ei tietenkään kaada metsää, jos metsänmyyntituloista menee hoitomaksuun 85 prosenttia, vaan jättää sen kaadettavaksi myöhemmin. Käytännössä esitys siis merkitsee, etteivät metsätulot vaikuta.
Tämä on sama kuin pyytäisi eläkeyhtiötä maksamaan eläkkeen sulkutilille, josta perilliset voisivat myöhemmin nostaa tilille tulleet eläkkeet.
On aivan oikein, että hoitomaksuun vaikuttaa se, kuinka paljon puusto on kasvanut ihan siitä riippumatta, myydäänkö puita vai ei.
Entä muut pääomatulot?
Onkohan tällainen keplottelu mahdollista myös muiden pääomatulojen kohdalla? Silloinkaan ei tule muodollisesti tuloja, jos sijoittaa pörssiosakkeiden sijasta osakerahastoon, joka ei tulouta osinkoja vaan sijoittaa ne uudelleen. Rahasto ei tuota omistajalleen tuloa vaan nostaa omaisuuden arvoa ihan niin kuin se kasvava metsäkin.
Jos näin on, se pitää kyllä korjata.
Jos on sitä mieltä, että tällainen keplottelu tulee sallia, ei ainakaan pidä valittaa verojen kasvusta ja julkisen talouden alijäämästä.
