Bill Gates sanoi joskus, että hänen firmassaan hyvä koodari tuottaa 10 000 kertaa enemmän kuin huono koodari, eikä hän tarkoittanut koodausnopeutta. Jos palkat määräytyisivät markkinaehtoisesti, hänen kannattaisi maksaa hyvälle koodarille 10 000 kertaa enemmän eli siis kymmeniä miljoonia dollareita vuodessa.
Ihmisten välillä on aina ollut eroja tuottavuudessa ja luovuudessa, mutta ennen niiden taloudellinen vipuvarsi ei ollut niin suuri kuin nyt eikä ennen ollut hyvien tapojen mukaista rahastaa osaamisesta täysimääräisesti.
Vipuvarsi on kasvanut erityisesti tuotteissa, joita jaetaan digitaalisesti. Ennenkin hyvä laulaja tienasi paremmin kuin huono, koska hän pääsi esiintymään isommille enemmän maksaville yleisöille, mutta maakunnalliset kyvytkin pääsivät apajille, koska supertähti ei voinut esiintyä kaikilla lavoilla. Kun musiikkia opittiin levittämään äänilevyinä, Beatlesin kaltainen yhtye pääsi soittamaan koko maailmalle ja tulot olivat sen mukaiset. Jos Bill Gates olisi tehnyt tietokoneohjelmaa paikallisen ravintolan pöytävarauksia varten, huippukoodari olisi tehnyt paremman kuin keskitasoinen, mutta ei siitä mitään jättisummia olisi kannattanut maksaa. Mutta kun hän teki Window-ohjelmistoa koko maailman käyttöön, huippukyvyn vipuvarsi oli paljon suurempi.
Toimin kuusi vuotta Helen oy:n hallituksen puheenjohtajana. Tuona aikana ylimmän johdon palkkoja oli nostettava, jotta kilpailijat eivät olisi varastaneet parhaita kykyjämme. Yhtiön palkat ovat nyt selvästi suurempia kuin Helsingin kaupunkiorganisaatiossa. Silti ne ovat yhä energiayhtiöiden keskiarvon alapuolella. Hyvä johtaja tuottaa yhtiölle taloudellista hyötyä niin paljon, että voi hinnoitella itsenä todella suolaisesti. Mitä isompi yhtiö, sitä isompi vipuvarsi toimitusjohtajalla on. Suuressa yhtiössä huippukyky voi tuoda taloon satoja miljoonia tai enemmänkin, mutta pienessä ravintolassa tuskin yli kymmentä tuhatta euroa vuodessa, vaikka olisi kuinka hyvä.
Mitä Yhdysvallat edellä, sitä muut perässä. Vuonna 1965 Yhdysvalloissa 500 suurimmat yrityksen toimitusjohtajan palkka oli 21-kertainen henkilökunnan mediaanipalkkaan nähden, vuonna 2024 jo 281-kertainen.
Tiedotusvälineet julkaisevat Suomessa joka syksy verotietojen perusteella listan suurituloisimmista . Tämä menee pahasti ohi maalin, koska listan kärjessä on lähinnä hetkellisesti yrityskaupoilla rikastuneita. Paljon mielenkiintoisempaa olisi tutkia sitä, miten isomman joukon, yhtiöiden toimitusjohtajien nyt esimerkiksi, ansiot ovat kehittyneet. yhteen laskettuina.
Suurimpien tulojen kasvuun vaikuttaa paitsi edellä mainittu vipuvarren kasvu myös se, että on tullut tavaksi rahastaa oma erinomaisuus työnantajalta. Tapa tuli Eurooppaan amerikkalaisten osakeomistajien vaatimuksesta. Karkuun päässyttä pullon henkeä ei taideta saada takaisin pulloon.
Sinänsä huippukykyjen hinnoittelu edistää taloutta. Onhan parempi, että poikkeuksellinen nero sijoittuu sinne, missä hänestä on eniten hyötyä, siis suuren ja kasvavan eikä pienen ja vakiintuneen yhtiön johdossa.
Vaikka hyvästä toimitusjohtajasta joutuu maksamaan enemmän, ei sen välttämättä pitäisi mennä toimitusjohtajalle sellaisenaan. Vielä 1950-luvulla yli marginaalivero oli Yhdysvalloissa yli 90 % ja Englannissa jopa 98 %. The Beatles joutui ankaran verotuksen kohteeksi paheksuen sitä levyssään Taxman. (”There’s one for you, nineteen for me ‘Cause I’m the taxman ”) Sellaiset verot eivät ole enää mahdollisia kuin globaaleina, koska aina voi muuttaa naapurimaahan.
= = = =
Nyt varmaankin joku sanoo, etteiväthän tuloerot ole Suomessa nousseet. Eivät olekaan. Se kertoo meille hyvin ikävästä asiasta. Siitä jossain seuraavassa luvussa.