MM7 Rajat auki köyhien muutolle Suomeen?

Ei siis pidä boiko­toi­da hal­van työvoiman maid­en teol­lisu­us­tuot­tei­ta, Entä jos hal­paa työvoimaa muut­taa Suomeen tekemään työtä pal­ka­lla, joka alit­taa suo­ma­laisen palkkata­son, mut­ta on ostovoimal­taan tuli­jan koti­maan palkkata­soa sen ver­ran parem­pi, että tämän kan­nat­taa tul­la? Pitäisikö tämäkin hyväksyä?

Käytän seu­raavas­sa ter­miä markki­nae­htoinen palk­ka. Tarkoi­tan sitä alin­ta palkkaa, jol­la työn­tek­i­jän kan­nat­taa vielä ottaa työ vas­taan. Tähän markki­nae­htoiseen palkkaan vaikut­taa myös kysyn­tä. Palkkaa ei kan­na­ta hyväksyä, jos voi saa­da muual­ta enemmän.

Jätän kokon­aan sivu­un sen, että köy­histä maista voisi tul­la tänne elämään sosi­aal­i­tur­van varas­sa ja keski­tyn vain siihen, pitäisikö voi­da tul­la elämään pal­ka­lla, oli se kuin­ka mata­la hyvänsä.

Maail­mas­sa on niin paljon köy­hyyt­tä ja kur­ju­ut­ta, että halukkai­ta tuli­joi­ta olisi todel­la pie­nil­lä palkoil­la. Ei niin pie­nil­lä, kuin nämä saisi­vat koti­mais­saan, sil­lä ovathan elinkus­tan­nuk­setkin Suomes­sa korkeam­mat. Kukaan ei tule Suomes­sa toimeen 50 euron kuukausi­pal­ka­lla, jol­lainen on Nepalis­sa aivan nor­maali palkka.

Niin kuin suo­ma­laiset kulut­ta­jat hyö­tyvät köy­hien maid­en teol­lisu­u­den tuot­tamista halvoista tuot­teista, suo­ma­laiset kulut­ta­jat hyö­ty­isitä myös siitä, että meil­lä olisi palvelu­am­mateis­sa ihmisiä nälkä­palkoil­la. Palvelu­ja saisi hal­val­la. Sak­salaiset ja ruot­salaiset  ja vauras­tu­i­v­at aikanaan maa­han­muut­ta­jien avul­la, Ruot­si osit­tain suo­ma­lais­ten ansios­ta. Kun maa­han­muut­ta­jat tekivät mata­la­palkkaiset työt, syn­type­r­äi­nen väestö saat­toi keskit­tyä hyvä­palkkaisi­in töihin

Aika moni vas­taa tähän, että vaik­ka nälkä­palk­ka on köy­hässä maas­sa parem­pi kuin ei palkkaa lainkaan, Suomeen emme voi ottaa ihmisiä tekemän työtä alle työe­htosopimusten mukaisen palkan. Se ei vain käy, kos­ka se ei käy.

Pois­sa silmistä, pois­sa mielestä?

Olisi help­po argu­men­toi­da sen puoles­ta, että on yhtä perustel­tua hyväksyä köy­histä maista tule­vien nälkä­palkat Suomes­sa kuin hyväksyä, että tänne tuo­daan T‑paitoja muu­ta­man euron kap­pale­hin­nal­la.  Ei siitäkään mainit­tavaa tun­tipalkkaa tehtaan työn­tek­i­jälle jää.

Jos kat­soisimme asi­aa vain yksit­täisen tuli­jan kannal­ta, näin todel­la olisi; hänen olisi parem­pi tul­la Suomeen markki­nae­htoisel­la pal­ka­lla kuin jäädä koti­maa­hansa. Mut­ta kokon­aisu­ut­ta ajatellen tilanne on toinen. Myön­nän, että ajat­telus­sani on hitunen kansal­lista itsekkyyt­tä eli ajat­te­len asi­aa suo­ma­lais­ten kannal­ta enkä objektiivisesti.

Lyhyesti: en kan­na­ta vapaa­ta maa­han tuloa yhdis­tet­tynä markki­nae­htoisi­in palkkoi­hin, kos­ka sen jäl­keen suo­ma­lais­es­ta hyv­in­voin­tiy­hteiskun­nas­ta ei jäisi jäl­jelle mitään.

Vain teolliset työpaikat on altistettu globalisaatiolle

Suo­ma­laisen teol­lisu­us on altistunut kil­pailulle hyvin hal­van työvoiman maid­en kanssa. Sen vuok­si Suomes­sa ei ole enää varsi­naista tek­sti­ili­te­ol­lisu­ut­ta, joka työl­listi parhaim­mil­laan yli 40 000 suomalaista.

Tek­sti­ili­te­ol­lisu­us tyyp­pies­imerk­ki tuotan­nos­ta, joka pää­tyy hal­van työvoiman mai­hin. Työ on yksinker­taista joten kehi­tys­maid­en koulut­ta­mat­tomat työn­tek­i­jät ja paikalliset yri­tyk­set selviävät siitä. Toisin on vaikka­pa paperikonei­den valmistaminen.

Glob­al­isaa­tio vaaran­taa vain teol­liset työ­paikat eikä niistäkään kaikkia. Henkilöko­htaiset palve­lut ovat siltä suo­jas­sa. Vaik­ka Ban­gadeshissa saa piz­zan mur­to-osa hin­nal­la, sil­lä ei ole min­ulle merk­i­tytä, kos­ka min­ul­la on nälkä Suomessa.

Jos rajat avat­taisi­in ja köy­hien maid­en kansalaiset saisi­vat tehdä tääl­lä työtä markki­nahin­nal­la, kaik­ki suo­ma­lais­ten työ­paikat altis­tu­isi­vat kil­pailulle hal­van työvoiman kanssa. Sen sosi­aa­li­nen hin­ta olisi karsea. Jopa paperikonei­ta valmis­tavis­sa tehtais­sa olisi tehtäviä, joi­ta voitaisi­in teet­tää koulut­ta­mat­tomil­la maa­han­muut­ta­jil­la, vaik­ka koko tehdas­ta ei voisikaan siirtää pois Suomesta.

Kun vaadimme maa­han­muut­ta­jille mak­set­tavak­si työe­htosopimusten mukaista palkkaa, emme tee sitä vain maa­han­muut­ta­jien etua ajatellen. Vähin­tään yhtä paljon ajat­telemme kan­ta­suo­ma­lais­ten suo­jaa­maista maa­han­muut­ta­jien kilpailulta.

Moni on tästä samaa mieltä kanssani, mut­ta eri perustein. Ajat­tel­e­vat, että vau­raut­ta on maail­mas­sa vakio määrä. Jos sitä tulee Aasi­aan ja Afrikkaan lisää, sitä riit­tää Suomeen vähem­män. Tämä on aivan väärä käsi­tys. Glob­al­isaa­tio hyödyt­tää sen kaikkia osa­puo­lia eli vau­raut­ta on sen ansios­ta yhteen­sä enem­män. Lisäk­si myös muut­toli­ike rikkaisi­in mai­hin lisää kokon­aishyö­tyä, kun­han se tapah­tuu hal­lit­tavis­sa määrin.

Min­ul­la myös globaalin eri­ar­voisu­u­den tasoit­ta­mi­nen on tärkeätä, mut­ta se toimii parhait­en vapaakau­pan avul­la niin, että kaup­pa lisää vau­raut­ta hal­van työvoiman mais­sa. Ihmiset vauras­tu­vat koti­mais­saan.  Senkin voisi tehdä nyky­istä parem­min, mut­ta paras on hyvän vihollinen.

Kohtu­ulli­nen muut­toli­ike köy­histä maista rikkaisi­in on kan­natet­tavaa, mut­ta se ei saa olla niin suur­ta, että se murskaisi alleen kaiken. Hal­li­tus­ta muu­tok­ses­ta hyvä esimerk­ki on Suomen vauras­tu­mi­nen toisen maail­man­so­dan jälkeen.

Ver­rat­tuna vapaakaup­paan, muut­toli­ike on teho­ton tapa vähen­tää globaalia eri­ar­voisu­ut­ta. Onhan glob­al­isaa­tio nos­tanut köy­hyy­destä 1,5 mil­jar­dia ihmistä. Sel­l­aista määrää maa­han­muut­ta­jia eivät rikkaat maat pysty­isi otta­maan vas­taan. Joidenkin köy­hyys helpot­taa, mut­ta kokon­aisu­u­den tasol­la merk­i­tys on vähäinen.

Rom­ah­ta­neen syn­tyvyy­den takia Suo­mi tarvit­see ulko­maista työvoimaa, mut­ta se on eri asia. Lop­pu­uhan meiltä muuten työikäi­nen väestö. Siihen pätisi parhait­en kanadalainen pistey­tys­malli, jos­ta olen kir­joit­tanut toisaalla.

Olemme pää­tyneet tilanteeseen, että maa­han saa tul­la, jos on tääl­lä työ­paik­ka. Kuu­lostaa fik­sul­ta, mut­ta tämä on johtanut mod­erni­in orju­u­teen, jota Paa­vo Teit­ti­nen kuvaa eri­no­mais­es­ti kir­jas­saan Pitkä vuoro. Paneudun tähän seu­raavas­sa postauksessa