MM6: Globaali ja eriarvoisuus

(Olen pitänyt henkilöko­htai­sista syistä vähän taukoa tässä kir­joi­tus­sar­jas­sa. Olen taas hatka­mas­sa, joskin ehkä vähän hitaam­mal­la tahdilla)

Jos­sain kir­jas­saan Paul Krug­man ker­toi näh­neen­sä Mani­las­sa suuren määrän lap­sia tonki­mas­sa myrkyl­li­sis­sä olo­suhteis­sa jät­timäistä kaatopaikkaa (Smoky Moin­tain) löytääk­seen jotain, jon­ka voi myy­dä saadak­seen rahaa ruokaan. Järkyt­tävä näky.

Myöhem­min hän vieraili taas Mani­las­sa. Kaatopaik­ka oli tyh­jen­tynyt lap­sista. He oli­vat siir­tyneet huonos­ti palkat­tuun työhön tehtais­sa. Teol­lisu­us­mais­sa moni pahek­sui näi­den tehtaiden työolo­ja ja vaati boiko­toimaan niiden tuotteita.

Lapset siis takaisin kaatopaikkaa tonkimaan?

Hyvässä maail­mas­sa lapset eivät ole kaatopaikoil­la eivätkä tehtais­sa, vaan kouluis­sa. Silti tehdas on parem­pi kuin kaatopaikka.

Tulo­erot ovat kas­va­neet Suomes­sa, mut­ta ne eivät ole mitään ver­rat­tuna maail­man­laa­juisi­in tuloeroihin.

Kun ostamme köy­hissä mais­sa valmis­tet­tu­ja halpo­ja tuot­tei­ta, käytämme hyväk­semme kehi­tys­maid­en köy­hyyt­tä. Pitäisikö sol­i­daarisu­ud­es­ta köy­hien maid­en työn­tek­i­jöitä kohtaan boiko­toi­da kehi­tys­mais­sa valmis­tet­tu­ja tuot­tei­ta? Ei mis­sään tapauk­ses­sa, kos­ka köy­hissäkin mais­sa on parem­pi olla ali­palkat­tu kuin työtön. Mielu­um­min huonopalkkaises­sa työssä tehtaas­sa kuin kaatopaikkaa tonkimassa.

Glob­al­isaa­tio on nos­tanut 1,5 mil­jar­di ihmistä absolu­ut­tis­es­ta köy­hyy­destä. Se on ollut val­ta­van paljon tehokkaam­paa kuin kaik­ki maail­man kehi­tys­a­pu. Maid­en välil­lä tulo­erot ovat alen­tuneet selvästi. Samal­la kuitenkin tulo­erot ovat kas­va­neet maid­en sisällä.

Jos tui­jo­tamme vain suh­teel­liseen köy­hyy­teen kunkin maan sisäl­lä ja sivu­u­tamme sel­l­aiset absolu­ut­tisen köy­hyy­den ilmen­tymät kuin nälkäkuolemat, köy­hyys on kas­vanut, mut­ta jos kysymme asi­aa sadoil­ta miljoonil­ta nälkää näkeviltä, he toivo­vat var­masti oman absolu­ut­tisen köy­hyyten­sä helpot­ta­van, vaik­ka samal­la myös hei­dän koti­maid­en­sa rikkaat rikastuvat.

Jos emme rajoitu kat­so­maan tulon­jakoa kunkin maan sisäl­lä vaan globaal­isti, myös suh­teelli­nen köy­hyys on laskenut. Tosin en ole var­ma aivan viime vuosien kehi­tyk­ses­tä, kos­ka super­rikkaat ovat rikas­tuneet val­tavasti lisää.

Globalisaatio iskee teollisuusmaiden huono-osaisiin

Teol­lisu­us­maid­en sisäl­lä huono-osaisin työvoiman ase­ma on heiken­tynyt teol­lisu­usautomaa­tion ja dig­i­tal­isaa­tion ansios­ta. Kehi­tys­maid­en hal­patuon­ti pahen­taa tätä, kos­ka se vie teol­lisu­us­maid­en teol­li­sista työ­paikoista suorit­ta­van por­taan yksinker­taisia töitä – niitä, joi­ta kehi­tys­maid­en huonos­ti koulutet­tu työvoimakin pystyy tekemään.

Väit­tää Trump mitä hyvän­sä, teknolo­gian kehi­tys on palon suurem­pi syy työ­paikko­jen vähen­tymiseen teol­lisu­us­mais­sa kuin globalisaatio.

Isos­sa kuvas­sa pieni palkkaisetkin hyö­tyvät teol­lisu­us­mais­sa glob­al­isaa­tios­ta, sil­lä pää­seväthän he hyö­tymään tuot­tei­den halvoista hin­noista. Juuri tuli tutkimus, jon­ka mukaan pieni­palkkaiset ovat Suomes­sa innokkaimpia temut­ta­jia. Molem­pia ei voi saa­da, kehi­tys­maid­en halpo­ja tuot­tei­ta ja suo­jaa niiden tuonnilta.

Kehi­tys­mais­sa koko väestö on hyö­tynyt glob­al­isaa­tios­ta, mut­ta rikkaim­mat ovat niis­sä rikas­tuneet sen ansios­ta val­tavasti. Inti­as­sa on lukumääräis­es­ti paljon enem­män super­rikkai­ta kuin Bri­tan­ni­as­sa, pan­naan super­rikkaan raja mihin hyvän­sä. Mut­ta onhan Inti­as­sa myös yli 20 ker­taa enem­män asukkaita.

Voisiko tämän tehdä toisin?

Jos olemme tyy­tymät­tömiä glob­al­isaa­tioon liit­tyvään eri­ar­voisu­u­teen, oikea vas­taus on muut­taa perisään­töjä parem­mik­si eikä lopet­taa tuon­tia köy­histä maista. Lap­sia ei pidä ohja­ta takaisin kaatopaikko­ja tonki­maan, vaan hei­dät pitäisi saa­da kouluun.

Kas­va­vat maan sisäiset tulo­erot eivät liity vääjäämät­tä glob­al­isaa­tioon. Päin­vas­tainen esimerk­ki löy­tyy läheltä, Suomes­ta. Suo­mi rikas­tui sodan jäl­keen vapaakau­pan ansios­ta val­tavasti. Kuten aiem­mas­sa postauk­ses­sa sanoin, olen syn­tynyt Suomeen, joka oli ostovoimako­r­jat­ul­la kansan­tu­lol­la mitat­tuna köy­hempi kuin Intia nyt. Suomen vaurastues­sa maan sisäiset tulo­erot pienenivät merkit­tävästi eli myös suh­teelli­nen köy­hyys väheni.

Suomes­sa val­tio oli riit­tävän van­ha ohjatak­seen kehi­tys­tä. Sen ansios­ta kas­vavaa kansan­tu­loa pysyt­ti­in ohjaa­maan myös köy­him­mille – siis pienvil­jeli­jöille. Kehi­tys­mais­sa val­tio ei ole riit­tävän vah­va tehdäk­seen samoin eikä aina edes halukas.

Kos­ka palkkata­so­jen erot ovat val­tavia, vapaakaup­pa kestää vähän jar­ru­tus­takin. Itse asi­as­sa sitä jar­rute­taankin. Yleen­sä kehi­tys­maatuon­nista pitää mak­saa tul­lia. Tul­lit eivät estä työn­jaon kehi­tys­tä, mut­ta kohtu­ullis­tu­vat muu­tok­sen vauhdin niin, että siihen pystytään sopeutumaan.

Kun tul­lit ovat osta­japäässä, jar­ru­tusen­er­gia (tul­li­t­u­lot) pää­tyvät rikkaiden maid­en hyväk­si. Olisi oikeu­den­mukaista, että köy­hät maat peri­sivät vien­nistään kohtu­ullista vien­ti­t­ul­lia, jon­ka tuloil­la ne voisi­vat rahoit­taa esimerkik­si niitä koulu­ja.  Tie köy­hien maid­en vauras­tu­miseen olisi vähem­män kivi­nen, mut­ta ei vält­tämät­tä sen hitaampi.

Maail­mas­sa on järkyt­tävää eri­ar­voisu­ut­ta ja min­un mielestäni osin turhaan.

Tämän kir­joituk­sen tärkein ope­tus kuitenkin on, ettei pidä potea huonoa omaatun­toa ostaes­saan halpo­ja kehi­tys­mais­sa valmis­tet­tu­ja tuotteita.

Entä pitäisikö mei­dän hyväksyä se, että köy­histä maista tulee ihmisiä  tänne tekemään meil­lä ali­palkat­tua työtä? Onko ali­palkat­tu työ hyväksyt­täväm­pää, kun se on pois­sa silmistä?

Tästä seu­raavas­sa postauksessa.