Minulla on tiettyä ymmärrystä Britannian omaperäiselle rokotuskäytännölle, jossa pyritään antamaan mahdollisimman monelle ensimmäinen piikki nopeasti, vaikka silloin poiketaankin ohjeetsta, että tehosterokote pitäisi antaa kolmen viikon päästä. Taustalla minulla on silkkaa todennäköisyyslaskentaa ilman lääketieteellisen tiedon painolastia.
Julkisuudessa on ihmetelty sitä, että Britanniassa käytetään rokotteita ohjeiden vastaisesti. Sen sijaan, että jokaista rokotettavaa kohtaan varataan kaksi annosta, rokotetaan mahdollisimman nopeasti mahdollisimman moni yhdellä annoksella ja uusintarokotusta viivästetään viikoilla.
Taudin torjunta on todennäköisyyslaskentaa ja minun laskimeni antaa saman tuloksen, joskin on myönnettävä, että vähän vajavaisin tiedoin.
Aloitetaan siitä, onko parempi rokottaa kaikki kerran kuin puolet väestöstä kahteen kertaan. Julkisuudessa on liikkunut tietoja, että yhteen kertaan rokottaminen antaisi 70 prosentin suojan ja kahteen kertaan rokotettaessa 95 prosentin suojan. En tiedä, mistä tuo 70 prosenttia on kotoisin, mutta rokotuskokeiden väliaikatiedoista se lienee jollain tarkkuudella laskettavissa.
Aika yksinkertainen matematiikka osoittaa, että koko väestö yhteen kertaan rokotettuna vaikuttaa enemmän kuin puolet väestöstä kahteen kertaan rokotettuna.
0,5 x 95 % = 47,5 % < 70 %.
Tämä matematiikka voi kuitenkin olla liian yksinkertaista. Jos nuo kahteen kertaan rokotettavat olisivat riskiryhmää ja nuo lisärokotettavat olisivat terveitä nuoria, olisi varmaankin parempi rokottaa riskiryhmä kahteen kertaan. Britanniassa puhutaan kuitenkin niin suurista määristä, että kyse on muistakin kuin riskiryhmiin kuuluvista. Haavoittuvimmat pitäisi kuitenkin rokottaa kahteen kertaan ohjeita noudattaen. Tämä perustuu intuitioon, koska minulla ei ole käytettävissä todellisia parametreja Britannian tilanteesta.
Muuten olen sitä mieltä, että jos Suomeen tulee 50 000 annosta rokotetta viikossa, pitäisi ensimmäisen kolmen viikon rokotteet käyttää 150 000 hengen rokottamiseen kerran, ja viikkojen 4–6 rokotteet siihen, että nämä samat rokotetaan toiseen kertaan sen sijaan, että rokotetaan joka viikko 25 000 ja pannaan 25 000 annosta rokotetta säilöön toiseen kertaan rokottamista varten. Tässä on tietysti riski siitä, ettei noita lisärokotteita viikoilla 4–6 tulekaan, mutta toisessa vaakakupissa on rokotesuojan saaminen nopeammin.
Entä sitten toisen rokotuskerran viivästäminen? Se tarjoaa ensimmäisen rokotteen nopeammin useammalle ja säästää onnistuessaan satoja ellei tuhansia ihmishenkiä. Rokotekokeissa väli oli kolme viikkoa, Jos tehosterokotuksen saa vasta 12 viikon kuluttua, toimiiko se?
On kokeiltu vain kolmen viikon väliä. Se vedettiin hihasta. Ellei olisi ollut niin kiire, olisi ehkä kokeiltu pidempää väliä. On hyvin todennäköistä joskaan ei varmaa, että vähän viivästettynäkin toinen rokotuskerta tehoaa. Tämä on todennäköisyyslaskentaa ja osittain arvausta, mutta luultavasti viivästäminen kannattaa.
Jostain syystä hoidon takia kuolemista pidetään paljon pahempana asiana kuin kuolemista hoidon puutteeseen. Tässä on kyse vähän samasta asiasta. Jos halutaan pelata varman päälle, noudatetaan kolmen viikon väliä, koska sen tomivuudesta on tietoa. Silloin myös aiheutetaan varmasti suuri määrä kuolemia niille, jotka eivät ehdi saada ensimmäistäkään annosta.
Sitä kuitenkin ihmettelen, että Britanniassa ajatellaan, että tehosterokote voidaan antaa aivan eri rokotteella kuin ensimmäinen annos. Tätä pidän hyvin outona, joskaan en tiedä asiasta tarpeeksi. Ei ole todellakaan näyttöä, että tämä tehoaa yhtä hyvin. Tosin se voi tehota myös paremmin, mutta se on jo silkkaa spekulointia.
Britanniassa on kiire. Tartuntoja on viikossa liki 400 000 ja koronakuolemia liki 4000. Ensimmäinen piikki mahdollisimman monella mahdollisimman nopeasti säästää paljon ihmishenkiä sekä siksi, että rokotetut ovat osittaisessa suojassa että siksi, että epidemian leviäminen hidastuu, koska tartuttavuus alenee. Siksi säännöistä poikkeamisen ymmärtää Britanniassa.
Meillä tilanne on rauhallisempi, ainakin toistaiseksi.