Olin torstaina Ykkösaamussa keskustelemassa siitä, että onko etätyön helpottuminen pysäyttämässä kaupungistumista. Toisena keskustelijana oli Mynämäen kunnanhallituksen puheenjohtaja Pekka Myllymäki (kesk). Aikaa oli vähän ja siitäkin meni leijonanosa Mynämäen hankkeiden esittelyyn, joten en ehtinyt sanomaan kuin murto-osan siitä, mitä minun piti sanoa. Sanon siis tässä.
Minä olen hyvin ilahtunut, jos tämä kehitys helpottaa maalla asumista ja maalaiskuntien elinvoimaisuutta. Helsingissä ei mitenkään iloita muuttopaineen tuomasta asumisen kalleudesta. En kuitenkaan ole yhtä varma kuin Pekka Myllymäki, että kaupungistuminen – tai siis suurkaupungistuminen – tästä vähenee.
Nyt se, joka muuttaa Porista Helsinkiin, myy asuntonsa Porista ja ostaa samanlaisen Helsingistä, joutuu maksamaan noin 200 000 euroa väliä. Tämä karsii monta halukasta muuttajaa. Jos muuttopaine helpottaa, porilainen joutuu maksamaan enää 100 000 euroa väliä. Tämä tekee muuttamisen mahdolliseksi monelle sellaiselle, jolle se on nyt taloudellisesti mahdotonta. Toisin sanoen, kun jotkut muuttavat Helsingistä pois ja jättävät jälkeensä tyhjän asunnon, tilalle muuttaa joku toinen. Helsingin kasvu ei tästä sanottavammin hidastu.
Erityisesti etäkokousten järjestäminen helpottaa monikansallisten yritysten toimintaa, joiden väki aiemmin kansoitti lentoasemia. Tämä jouduttaa Suomen luisumista tytäryhtiötaloudeksi.
Kannattaa huomata, että työ, jota voi tehdä missä päin Suomea tahansa, voi tehdä missä päin maailmaa tahansa. Jo nyt moni tekee etätöitä Espanjan aurinkorannikolta. Mutta sitä voi tehdä myös Intiassa. Aiemmin kielimuuri suojasi suomalaisia työpaikkoja, mutta nyt käännösrobotit kehittyvät yhä vain paremmiksi. Niistä ei ole kääntämään kaunokirjallisuutta, mutta arkisiin työelämän tarpeisiin ne riittävät mainiosti.
Pekka Myllymäki mainosti toisaalta, että elämä maalla ei kuluta niin paljon fossiilienergiaa ja toisaalta, että Mynämäestä pääsee 21 minuutissa autolla Turkuun. Fossiilienergiaa siihenkin taidetaan tarvita. Tilastojen valossa Uudellamaalla päästöt henkeä kohden ovat pienemmät kuin missään muussa maakunnassa. Myös Helsingissä päästöt kuuluvat maan pienimpiin ja ovat pienentymässä nopeasti lisää.
En usko ajatukseen, että etätyön helpottuminen toisi takaisin Nurmijärvi-ilmiön, jossa pyritään asumaan maalla suuren kaupungin lähellä. Eivät nuoret muuta hipsterien Kallioon lyhyen työmatkan takia vaan ympärillä olevan kaupunkielämän takia. Tilanne on toinen, jos epidemiat lakkauttavat kaupunkielämän.
Yhdysvalloissa panostettiin paljon etätöihin, koska kelvottoman kaupunkisuunnittelun vuoksi työmatkat venyivät monituntisiksi. Niistä on kuitenkin the Economistin mukaan alettu hankkiutua eroon, koska etätyötä tekevien osaaminen alkoi jäädä jälkeen ja tuottavuus tätä kautta laskemaan. On töitä, jossa osaamisen ylläpito ei ole niin tärkeätä, mutta on paljon töitä, joissa se on elintärkeätä.
Enemmän uskon siihen, että osa työpäivästä tehdään kotona ja aamuruuhkan helpotuttua mennään työpaikalle kontaktien äärelle. Näin muuten minäkin teen.
Uskon myös siihen, että kesämökkien käyttöaika pitenee, koska moni voi tehdä viikon tai pari etätöitä – erityisesti keskittymistä vaativia kirjoitusprojekteja – mökiltä käsin.
Suomalaisen maaseudun houkuttelevuus olisi parempi, jos meillä asuttaisiin kylissä kuten Keski-Euroopassa eikä täysin hajallaan, jolloin mitään yhteisöä ei pääse syntymään. Moni pikkukapunki olisi kilpailukykyisempi, ellei oli pilannut kaupunkikuvaansa moukkamaisella rakentamisella. “Minä sota säästi, sen rauha tuhosi. ”
Muuten olen vähän huolestunut siitä, että parikymmentä vuotta on puhuttu, että kyllä tämä kaupungistumisen megatrendi tästä vielä kääntyy. Käännettä odoteltaessa ei tehdä mitään. Meillä on hyvin samanlaisia kuntia, joista toiset menestyvät ja toiset taantuvat. Selittäjänä on vain herraonni. Omat toimet ovat ratkaisevia. Itsekin siis kannattaisi tehdä jotain.
