Onko turvallisuushakuisuus niitattu ihmisen evoluutioon?

Nyky­maail­man ihmeel­lisyyk­si­in kuu­luu, että vaik­ka suo­ma­laiset ja teol­lisu­us­maid­en ihmiset ylipään­sä ovat taloudel­lis­es­ti käsit­tämät­tömän hyv­in­voivia ver­rat­tuna aiem­pi­in sukupolvi­in, tyy­tymät­tömyys on yleistä. Mik­si niin moni sanoo, että asi­at oli­vat ennen parem­min, vaik­ka ne eivät olleet parem­min oikein mil­lään mit­tar­il­la? Voisiko kyse olla siitä, että ihmisen evoluu­tio on sopeut­tanut meitä aivan eri­laiseen maail­maan kuin mis­sä elämme?

Tule­vaisu­us on run­saat sata vuot­ta van­ha käsite, san­ot­ti­in radio-ohjel­mas­sa, jon­ka nimen olen valitet­tavasti uno­htanut. Ennen ei ajatel­tu, että ihmisen his­to­ria olisi eten­e­mistä kohti tule­vaisu­ut­ta. Elämä oli enem­mänkin sisäkkäis­ten kehien kier­tokulku: päivän kier­to, viikon kier­to, vuo­denkier­to, sukupolvien kier­to. Ne oli­vat tois­tuneet ikimuis­toisen ajan jok­seenkin saman­laisi­na ja sel­l­aiseen maail­maan olemme evoluu­tios­sa tottuneet.

Tietysti tule­vaa myös ajatelti­in. Maati­lan isän­tä ja emän­tä ajat­te­liv­at, että jos he raivaa­vat lisää pel­toa ja muutenkin hoita­vat tilansa hyvin, lap­sil­la on parem­pi lähtöko­h­ta elämälleen – tai huonom­pi, jos he hoita­vat asiansa huonos­ti. Niin ei kuitenkaan ajatel­tu, että tule­vaisu­us olisi eri­lainen ja kiehto­vampi, kos­ka yliopis­tois­sa ja tutkimus­laitok­sis­sa kehitet­ti­in uuden­laisia mahdollisuuksia.

Päät­tymät­tömään ajan kier­toon ei toisaal­ta uskot­tu vaan odotet­ti­in maail­man­lop­pua, joko on pitkään ollut tulos­sa aivan kohta.

Nyt jokainen ymmärtää, että lapset tule­vat elämään aivan eri­laises­sa maail­mas­sa ihan siitä riip­pumat­ta, mitä itse tekee.  Se on iso henk­i­nen muu­tos, joka tuo elämään pait­si toivoa parem­mas­ta, myös ennus­ta­mat­to­muut­ta ja epävarmuutta.

Muu­tok­sen ahdis­tavu­us saa mon­et ajat­tele­maan, että ennen oli parem­min. Ennen kuitenkin 2/3 syn­tyneistä lap­sista kuoli ennen kuin sai­vat omia lap­sia, välil­lä kuolti­in vähän vähem­män ja välil­lä taas selvästi enem­män. Tämän voi päätel­lä siitä, että lap­sia syn­tyi keskimäärin kuusi tai jopa enem­män eikä väk­iluku kuitenkaan kasvanut.

Kaik­ki eivät pidä kehi­tys­tä ihmisen hyv­in­voin­nin voit­tona. Israelilainen his­to­ri­oit­si­ja Yuval Noah Harari pitää kir­jas­saan kir­jas­saan Sapi­ens: ihmisen lyhyt his­to­ria, että maanvil­je­lyk­sen kek­simi­nen oli ihmiskun­nan pahin virhe, joka on alen­tanut hyv­in­voin­tia val­tavasti. Ensiluke­mal­ta väite tun­tuu kum­malliselta. Met­sästäjä-keräil­i­jöinä maail­mas­sa voisi elää korkein­taan joitakin kym­meniä miljoo­nia ihmisiä. Muiden pitäisi siis kuol­la nälkään. Hararin väite ei kuitenkaan ole täysin jär­jetön. Maat­alous laa­jen­si ihmisen ekol­o­gista lokeroa val­tavasti, mut­ta lop­ul­ta se kuitenkin täyt­tyi. Kuolleisu­us palasi taas syn­tyvyy­den tasolle, mut­ta nyt ihmisen piti raataa elan­ton­sa eteen. Ennen ei pitänyt, kos­ka ei voin­ut. Sik­si met­sästäjä-keräil­i­jöi­den elämä oli hänen mukaansa onnel­lisem­paa kuin maatyöläis­ten elämä keski­a­jal­la. Ilman maat­alout­ta ei kuitenkaan olisi ollut suuria väestökeskit­tymiä, jot­ka syn­nyt­tivät kult­tuurin ja tieteen. Nykyaikaan ei olisi voitu siir­tyä ilman maat­alouden väli­vai­het­ta. Jos maanvil­je­lyk­sen kek­simi­nen sitoi ihmisen raatamiseen, nykyai­ka tun­tuu vapaut­ta­van ihmisen työn­teosta eikä sitäkään pide­tä hyvänä.

Ihmi­nen on kuitenkin ohjel­moitu oppi­maan nuore­na ja sovelta­maan osaamis­taan van­hana.  Maail­ma muut­tuu nyt yhden ihmiselämän aikana niin paljon, ettei nuore­na opit­tu päde enää van­hoil­la päivil­lä. Sekin syn­nyt­tää henkistä pahoinvointia.

***

[Tämä tek­sti on jäänyt yli tekeil­lä olev­as­ta kir­jas­tani. Tek­stin toimit­tamisen suurin viisaus , “kill your dar­lings” tun­tuu vähem­män tuskalliselta, kun voi julka­ista hylä­tyt tek­stit eedes blogissa. ]