Sosiaaliturvan on muututtava työn mukana

Rak­en­teelli­nen työt­tömyys on nous­sut kolmes­sakymme­nessä vuodessa 2,5 pros­en­tista 7,5 pros­ent­ti­in. Tämä on suuri sosi­aa­li­nen ja taloudelli­nen onnet­to­muus, johon Suomes­sa suh­taudu­taan yllät­tävän rauhallisesti.

Suure­na syynä rak­en­teel­lisen työt­tömyy­den nousu­un on osaamisvi­nouma. Kun automaa­tio on kohdis­tunut lähin­nä yksinker­taisi­in töi­hin, jäl­jelle jääneet ovat vaa­ti­vampia. Työvoiman osaamis­ta­so ole nous­sut samas­sa tahdis­sa. Huonos­ti koulutet­tu­jen on vaikea löytää töitä ja huip­pukyvyt revitään käsistä.

Edessä on tekoä­lyn tuo­ma mullis­tus, jon­ka ennuste­taan kor­vaa­van myös vaa­ti­vampia asiantun­ti­ja-ammat­te­ja niin, että jäl­jelle jäävät tehtävät ovat entistä vaativampia. 

Pian tietokone tekee vaku­u­tus­sopimuk­sia ja myön­tää asun­to­lain­o­ja ja tulk­it­see rönt­genku­via luetet­tavam­min ja halvem­mal­la kuin ihmi­nen. Työ­paikko­jen katoami­nen, luo­va tuho, ei vält­tämät­tä kiihdy, mut­ta yhä use­ampi työ­paikkansa menet­tävä joutuu tyy­tymään aiem­paa pienem­pään palkkaan.

Työt­tömyys­tur­va toimii hölmösti tar­jotes­saan mah­dol­lisu­u­den odot­taa kak­si vuot­ta, että menetet­ty työ­paik­ka tulisi takaisin. Se on karhun­palvelus työt­tömälle, kos­ka pitkä työt­tömyys­jak­so pahen­taa entis­es­tään hänen ase­maansa työ­markki­noil­la. Ihan ensim­mäistä työ­paikkaa ei kan­na­ta ottaa vas­taan, mut­ta kak­si vuot­ta on liikaa.

Raha aut­taisi enem­män määräaikaise­na sopeu­tu­mis­ra­hana niille, jot­ka joutu­vat hyväksymään aiem­paa pieni­palkkaisem­man työn. Sinä aikana ehtisi esimerkik­si lyhen­tää asuntolainaa.

Mui­ta meno­ja on help­po sopeut­taa, mut­ta ei asun­tomeno­ja. Pankin pitäisi hyväksyä, ettei asun­to­lainaa lyhen­netä. Yhteiskun­nalle olisi halvem­paa taa­ta täl­lainen laina kuin mak­saa asum­is­tukea per­heen joudut­tua muut­ta­maan vuokralle.

 

Pitäisi syn­nyt­tää työ­paikko­ja, joi­hin vähempikin osaami­nen riit­täisi. Tätäkin tärkeäm­pää olisi saa­da täl­laisia töitä tekevät siir­tymään koke­mus­ta saat­u­aan työu­ral­la eteen­päin ja luovut­ta­maan nykyi­nen työn­sä työttömille.

On muutenkin hyvä aika ajoin vai­h­taa työ­paikkaa. Mikäli työ­paik­ka menee alta, uuden löytämi­nen on helpom­paa, jos on koke­mus­ta use­asta eri­lais­es­ta työ­paikas­ta kuin jos on tehnyt 25 vuot­ta yhtä ja samaa työtä.

On tehostet­ta­va työn­väl­i­tys­tä töis­sä oleville, ei vain työt­tömille. Vuosit­tain solmi­taan noin puoli miljoon­aa työ­suhdet­ta. Käsipelil­lä ei ole mah­dol­lista yhdis­tää kuin häviävän pieni osa poten­ti­aal­i­sista työn­tek­i­jöistä heille sopivi­in työpaikkoihin.

Tekoä­lyn avul­la työn­väl­i­tyk­sen tehoa ja osu­vu­ut­ta voidaan paran­taa val­tavasti. Tekoä­ly­ohjel­ma voisi lähet­tää tieto­ja parem­mista työ­paikoista myös niille työssä oleville, jot­ka eivät edes etsi uut­ta työtä.

Kun saman alan yri­tyk­siä toimii lähel­lä toisi­aan, kasautu­mise­dut lisäävät niiden kaikkien tuot­tavu­ut­ta. Tätä on selitet­ty sil­lä, että yri­tyk­set rekry­toi­vat työn­tek­i­jöitä toisil­taan, jol­loin tieto lev­iää yri­tyk­ses­tä toiseen. Tätä ei pitäisi estää kil­pailukiel­loil­la. Jokainen yri­tys hyö­tyy kieltäessään omia työn­tek­i­jöitään siir­tymästä kil­pail­i­jalle, mut­ta kär­sii tätä enem­män siitä, jos kil­pail­i­jat tekevät samoin.

Kiel­to siir­tyä toiseen yri­tyk­seen hidas­taa ural­la eten­e­mistä, mikä jo sinän­sä on paha asia.

 

Kaik­ki työ ei muu­tu vaikeam­mak­si. Osa muut­tuu jopa liiankin helpoksi.

Mon­es­sa amma­tis­sa teknolo­gia on muut­tumas­sa niin help­pokäyt­töisek­si, että ammatin oppii päivässä – ainakin kesätöitä tekevät opiske­li­jat oppi­vat. Tämä voi merk­itä sekatyömiehen palu­u­ta. Hyvää tässä on, että ammatin vai­h­t­a­mi­nen on help­poa, mut­ta työ­markki­na-ase­ma voi käy­dä heikoksi.

Jos vaa­ti­vam­mista töistä tulee entistä vaa­ti­vampia ja helpoista entistä helpom­pia, polar­isoitu­vat myös palkat.

Työtä riit­tää jok­seenkin kaikille, mut­ta joillekin on tar­jol­la vain melko huono­tuot­toista työtä, jos­ta ei voi mak­saa markki­nae­htois­es­ti kun­nol­lista palkkaa. Jos näin käy – ja on jo käynytkin – kan­nat­taa pain­ot­taa täy­den­täviä tulon­si­ir­to­ja pien­ten palkko­jen kieltämisen sijas­ta. Se on sosi­aalis­es­ti kas­vavaa työt­tömyyt­tä parem­pi vai­h­toe­hto ja tulee halvem­mak­si. Pieni­palkkaisten tukem­i­nen on jok­seenkin vält­tämätön­tä sosi­aalisen kohee­sion kannalta.

Palka­nsaa­jalle mak­set­ta­vat täy­den­tävät tulon­si­ir­rot ovat parem­pi vai­h­toe­hto kuin työ­nan­ta­jalle mak­set­ta­va palkkatu­ki. Palkkatu­ki sitoo työn­tek­i­jän yhteen työ­nan­ta­jaan, se ei sovel­lu pätkä­työ­markki­noille ja se on rak­en­teeltaan ker­ras­ta poik­ki tuki, kun täy­den­tävä tulon­si­ir­to piene­nee liuku­vasti ansio­ta­son noustessa.

Pien­i­t­u­loisia tue­taan myös sovitel­lul­la päivära­hal­la, mut­ta sen ehtona on, ettei tee kokoaikaista työtä. Pahim­mil­laan se luo tilanteen, jos­sa alle 20-tun­tis­es­ta työvi­ikos­ta saa saman ansion kuin kokoaikaises­ta työstä.

Perus­tu­lo aut­taisi itse mata­la­palkkaon­gel­maan. Moni kavah­taa sitä, ettei perus­tu­lo velvoita otta­maan työtä vas­taan. Ei mikään estä liit­tämästä perus­tu­loon velvol­lisu­ut­ta olla työ­markki­noiden käytet­tävis­sä, vaik­ka se ei kuu­lukaan perus­tu­loa tuke­vaan ideologiaan.

Perus­tu­lo tasaisi tulo­ero­ja pieni- ja keskipalkkaisten välil­lä samal­la taval­la kuin pro­gres­si­ivi­nen tulovero kes­ki- ja suuri­palkkaisten välillä.

 

Muuten olen sitä mieltä, että ei oikeas­t­aan pitäisi olla ongel­ma, jos robot­it tekevät yhä suurem­man osan työstä. Mehän voimme tehdä työtä vas­taavasti vähem­män ja naut­tia elämästä ja vapaa-ajas­ta. Tähän tähdättäköön!

 

Kir­joi­tus on julka­istu Näkökul­ma-artikke­li­na Suomen Kuvalehdessä