Pakkoyhtiöittäminen oli alunperinkin huono ajatus

Tulen aina epälu­u­loisek­si kun kuulen, että jokin uud­is­tus on kaatunut perus­tus­lail­lisi­in ongelmi­in. Valiokun­nan val­taa tosi­asi­as­sa käyt­tävät asiantun­ti­jat ovat niin innos­tunei­ta siitä val­las­ta, jon­ka mah­dol­lisu­us venyt­tää perus­tus­lain­tulk­in­taa suun­ti­in, joi­ta eduskun­ta ei voin­ut kuvitel­lakaan nykyis­es­tä perus­tus­laista päät­täessään, että käyt­tävät tätä val­taa kovin herkästi. Liipasin­sor­mi on niin san­otusti herk­istynyt. Usein tulkin­nat ovat olleet ris­tiri­idas­sa ter­veen jär­jen kanssa ja pakot­ta­neet huonos­ti toimivi­in ratkaisui­hin, joiden huo­noud­es­ta kaik­ki osa­puo­let kärsivät.

En tiedä asian perus­tus­lail­lis­es­ta puoles­ta, mut­ta täl­lä ker­taa lausun­to sote-uud­is­tuk­ses­ta vas­tasi min­un käsi­tys­täni ter­veen jär­jen käytöstä.

Puu­tun tässä kir­joituk­ses­sa vain tähän pakkoy­htiöit­tämiseen. Siinä ei nimit­täin ollut alun perinkään jär­jen hiven­tä. Väite, että EU-oikeus olisi sel­l­aista vaat­in­ut, on perus­tee­ton, kos­ka ei se ole sitä vaat­in­ut muual­lakaan, ei esimerkik­si Ruot­sis­sa. Panemme siis tämän vilpil­lisen perus­teen sivu­un ja mietimme, mikä muu on voin­ut näin out­oon ajatuk­seen johtaa.

(On sinän­sä erit­täin ikävää, että Suomes­sa on opit­tu vetoa­maan perus­teet­tomasti siihen, että EU vaatii sitä tai tätä, kun ei pystytä omaa ehdo­tus­ta muuten puo­lus­ta­maan. Ei ihme, että EU:n maine heikkenee.)

Päätös pakkoy­htiöit­tämis­es­tä tuli tietääk­seni virkamiehille täytenä yllä­tyk­senä hal­li­tuk­sen sote-min­is­te­rien sul­je­tus­sa neu­von­pidos­sa ilman sen kum­mem­paa valmis­telua. Täl­lai­sista asioista on kyse siinä, että lob­bar­it ja kaiken maail­man viestin­täkon­sul­tit ovat päässeet val­lan ytimeen.

Yht­enä perus­teena pakkoy­htiöit­tämiseen on pidet­ty sitä, että jos ei ole konkurssiriskiä, saa lainaa halvem­mal­la kuin kil­pail­i­jat. Tämän har­joituk­sen piti alen­taa kus­tan­nuk­sia kolmel­la mil­jardil­la ja nyt itse­tarkoituk­sel­lis­es­ti nos­te­taan jär­jestelmän rahoituskustannuksia!

Tietysti sen konkurssiriskin mak­saa sil­loin maakun­ta, mut­ta niin se mak­saa joka tapauk­ses­sa. Luuleeko joku, että syn­ny­tys­sairaala voidaan päästää konkurssi­in ja siirtää poti­laat kotisynnytykseen?

Ymmärtääk­seni pakkoy­htiöit­tämisen pelät­ti­in vaaran­ta­van hoidon saatavu­ut­ta. Näin­hän siinä teo­ri­as­sa kävisikin. Jos yhdenkään yksi­tyisen ei kan­na­ta huole­htia jonkin syr­jäseudun palveluista, ei se var­maankaan kan­na­ta myöskään maakun­nan yhtiölle. Jos yhtiön ain­oa tarkoi­tus on osakey­htiölain mukaan tuot­taa voit­toa omis­ta­jilleen, ei maakun­nan yhtiön hal­li­tus voi lakia rikko­mat­ta päät­tää tar­jo­ta palvelu­ja tap­pi­ol­la. Niin­pä osas­sa maa­ta palve­lut voisi­vat jäädä kokon­aan saamatta.

Hyvä, tämä oli viisas­telua. Näin sitä ei tietenkään ole ajatel­tu. Maakun­nan omis­ta­man yhtiön yhtiöjärjestyk­seen var­maankin kir­joitet­taisi­in joitain muitakin tavoit­tei­ta kuin voiton tuot­ta­mi­nen. Jos yhtiön hal­li­tus toteaisi, että rav­i­hevosi­in investoimi­nen tuot­taisi parem­min kuin ter­veysase­man ylläpi­to, ei se tosi­asi­as­sa voisi vai­h­taa toimialaa.

Var­maankin näin, mut­ta eiväthän nämä yhtiöt sit­ten ole samal­la viival­la! Yksi­ty­isil­lä ei ole mui­ta tavoit­tei­ta kuin voiton mak­si­moin­ti, ja julkisel­la puolel­la on eri­laisia yhteiskuin­nal­lisia velvoit­tei­ta, jot­ka pitää täyt­tää, vaik­ka se tuo­taisi tap­pi­o­ta. Mis­sä tasapuolisuus?

Yhtiö­muo­to voisi sinän­sä olla melko hyvä julkisen puolen hallinto­muo­to, kos­ka siinä päätök­sen­teko on vai­vat­tomam­paa. Julkiset jär­jestelmät ovat eri­tyisen huono hal­lit­se­maan suuria ja mon­imutkaisia organ­isaa­tioi­ta. Monis­sa tapauk­sis­sa yhtiöit­tämi­nen voisi olla aivan järkevää.

Tämä yhtiöit­tämi­nen pakol­la olisi ollut type­r­ää kahdes­ta eri syys­tä, joista toinen on hyvien toimivien kokon­aisuuk­sien kuten Eksoten pakkopilkkomi­nen irral­lisik­si, toi­sis­taan riip­pumat­tomik­si yri­tyk­sik­si niin, että vaival­la pystytet­ty ja kiitok­sia saanut inte­graa­tio tuhottaisiin.

(En tiedä, mis­tä on peräisin se aja­tus, että Eksote olisi pitänyt pilkkoa use­ak­si yri­tyk­sek­si sen sijaan, että olisi perustet­tu vain yksi, mut­ta jostakin tämä tulk­in­ta tulee, kos­ka Eksotes­sa asia on näin ymmärretty.)

Hölmöin­tä tässä pakkoy­htiöit­tämisessä on sen run­nomi­nen tähän muu­tosvai­heeseen, jos­sa kaik­ki on muutenkin sekaisin. Ei nimit­täin ole lainkaan yksinker­taista muo­dostaa yhtiöitä ja päät­tää mil­jar­di­en kiin­teistöo­maisu­ud­es­ta. Jos kiin­teistöo­maisu­us olisi pan­tu yhtiöi­hin apport­tio-omaisuute­na, niin kuin järkevää olisi, yksi­tyiset oli­si­vat tietysti mar­mat­ta­neet tästäkin. Pelkästään tämä yhtiöit­tämi­nen olisi hyvin toteutet­tuna vuosien pro­jek­ti, joka kan­nat­taisi tehdä pala palal­ta, jos ollenkaan.

Ei tarvitse olla kovinkaan vain­o­harhainen ajatel­lessaan, että ainakin joil­lakin on taka-ajatuk­se­na ollut saat­taa julki­nen ter­vey­den­huolto seka­sor­toon niin, että yksi­tyiset saa­vat hyvän startin. Jos julki­nen olisi hyvässä kun­nos­sa siir­tymä­vai­heessa, se pysty­isi pitämään suurim­man osan poti­lais­taan ja yksi­ty­is­ten start­ti sujuisi hitaasti ja tulisi kalliiksi.

Han­kalaa tässä kaikessa on, että kaik­ista kokoomus­lai­sista ei oikein tiedä, kum­mal­la puolel­la neu­vot­telupöytää he istu­vat. Pait­si tietysti niistä kokoomus­poli­itikoista, jot­ka ovat viral­lis­es­ti vai­h­ta­neet sille toiselle puolelle. Oudon paljon kuitenkin on kan­net­tu huol­ta siitä, ettei yksi­ty­is­ten ase­ma mis­sään olois­sa ole huonom­pi kuin julkisen, mut­ta ei lainkaan päinvastaisesta.

Tätä kaiken jatku­mista niin kuin ennen halu­taan ainakin estää sil­lä, että on päätet­ty, että kaik­ki muut tahot tässä maas­sa saa­vat omis­taa sote-keskuk­sen, pait­si kun­nat, joil­la ne nyt ovat. Tätä on perustel­tu sil­lä, että sote on otet­tu pois kun­nan tehtäväluet­telosta. Onko siinä eläin­tarhan ylläpi­to? Ymmärtääk­seni kun­nil­la on yleinen toimi­ala. Voidaan tietysti erik­seen kieltää kun­taa tekemästä jotain, mut­ta aika oudol­ta tämä kiel­to tun­tuu. Luon­te­vaa olisi, että Helsin­gin ter­veysase­mat voisi­vat jatkaa toim­intaansa siinä, mis­sä Helsingis­sä ole­vat yksi­tyiset ter­veysalan yrityksetkin.

= = =

Sit­ten seu­raa ennus­tus: Jos tämä valin­nan­va­paus eli palvelu­jen yksi­ty­istämi­nen joskus toteu­tuu, yksi­tyiset yri­tyk­set eivät tule hyväksymään, että niiden saa­ma kor­vaus on yhtä pieni kuin se raha, jol­la julki­nen jär­jestelmä nyt toimii. Muodol­lisen perus­teena tähän on se, että yksi­tyisen asi­akkaik­si hakeu­tu­vat herkem­min ne, jot­ka palvelu­ja tarvit­se­vat ja ne, jot­ka eivät tarvitse mitään, jäävät sinne mis­sä ovat. tosi­asialli­nen syy on se, että julki­nen jär­jestelmä toimii nyt niin pienel­lä rahal­la, ettei sen turvin voi ainakaan luva­ta, että jonot poistuvat.

Tätä valikoi­tu­mista yritetään vält­tää sil­lä, että poti­laat pakkosi­ir­retään sen palvelun piiri­in, joka on lähin­nä ja vaatii omaa vaivan­näköä pitää kiin­ni siitä, että saa jatkaa siel­lä, mis­sä on tot­tunut käymään.

= = = =

Jos huonot lomasääst jatku­vat, saatan kir­joit­taa vielä siitä, mikä ekon­o­mis­te­ja tässä osten yksi­ty­istämisessä eri­tyis­es­ti arveluttaa.