Juuso Perälä ja Lilja Tamminen ovat kirjoittaneet aivan mainion kirjan siitä, mitä uusi teknologia, ennen kaikkea tekoäly ja robotit tekevät tulevaisuuden työlle ja yhteiskunnalle. Jo kirjan nimi kielii reippaasta otteesta: Olipa kerran työ.
Kirja kuvaa eloisasti sitä, miten työn luonne on muuttunut teollisen vallankumouksen alusta alkaen ja miten koneet, automaatio ja robotit ovat korvanneet yhä enemmän ihmistyötä – aluksi vapauttaen ihmiset tekemään mielenkiintoisempaa työtä, koska työ, jonka konekin osasi, ei ollut järin mielenkiintoista.
Kokonaan uudenlaisen kehityksen mahdollistaa tekoäly, oppivat tietokoneohjelmat. Joskus 50 vuotta sitten sanottiin, ettei tietokone tule koskaan voittamaan ihmistä shakissa. Nykyisin tietokone voittaa leikiten kenet tahansa.
Tietokoneen kyky pelata shakkia johtuu kuitenkin siitä, että ohjelmoijat olivat oppineet pisteyttämän pelitilanteen paremmin samalla kun tietokoneiden laskentakyky on kasvanut valtavasti. Kone ottaa ihmisestä työvoiton sillä, että se pystyy laskemaan kaikki mahdolliset siirrot pitemmälle kuin ihminen ikinä. Ihmiselle ei jää shakissa mahdollisuuksia.
Samalla tavalla ei konetta voida ohjelmoida voittamaan ihmistä ikivanhassa Go ‑pelissä Ihminen pelaa Go-peliä vähän samalla tavalla kuin shakkia, mutta pelissä on niin valtava määrä siirtovaihtoehtoja, että tietokonetta ei voida ohjelmoida pelaamaan sitä samalla tavalla kuin shakkia.
Nyt tietokone-ohjelma on kuitenkin kehittynyt ylivoimaiseksi myös Go-pelissä. Nimenomaan kehittynyt, koska käytetty tekoälyä, oppivaa ohjelmaa. Ohjelma pelasi ensin ihmisiä vastaan ja aluksi aina hävisi, mutta oppi virheitään, alkoi pelata yhä vain paremmin. Kun ihmisten kanssa pelaamisesta ei enää oppinut mitään, kone pantiin pelaamaan itseään vastaan, ja se kehittyi tasolle, josta ihminen ei voi edes haaveilla.
Vaikka maailma ei pyörikään Go-pelin ympärillä, tällä kertomuksella on valtavat implikaatiot. On osoitettu, että oppivat ohjelmat voivat kehittyä valtavasti ihmistä paremmiksi. Kun me nyt kiistelemme siitä, onko turvallista päästää robottiautoja liikenteeseen, joskus vielä väitellään siitä, voidaanko ihmisen ohjaamia autoja sallia kuin muulta liikenteeltä suljetuilla radoilla.
Tähän asti automaatio on korvannut lähinnä suorittavaa työtä, mutta nyt se tunkeutuu kognitiivisen eliitin alueille, esimerkiksi juristin ja lääkärin toimialueelle. Tällä hetkellä on epäselvää, kumpi on parempi tekemään diagnooseja, ihminen vai tekoäly, mutta ajan myötä kisan voittajasta ei ole epäilystäkään. Lääkärikin oppii virheistään mutta tekoäly oppii kaikista virheistä kaikkialla maailmassa ja se muistaa kaiken. Se osaa myös käyttää tunteettomasti ja siis tehokkaasti bayesiläistä todennäköisyyslaskentaa.
Tästä asetelmasta saa todella mielenkiintoisen ja monipuolisen kirjan, koska teknologian mullistuminen vaikuttaa kaikkeen.
Jokseenkin kaikkea kirjassa onkin käsitelty – ympäristöä, ilmastonmuutosta, politiikan limbotilaa, Helsingin asuntojen korkeaa hintaa, Baumolin tautia, Facebookin ja Googlen toimintatapaan liittyviä riskejä, tiedon hinnoittelua, digitaalista totalitarismia, retrofordismia. Ja niin edelleen.
Mieleeni oli erityisesti pohdita, mitä on ne ”oikeat” työt, joita niin moni arvostaa. Perusteellisen pyörittelyn jälkeen parhaaksi kuvaukseksi oikeista töistä jäi, että ne ovat töitä, jotka on erityisen helppo automatisoida.
Huomion arvoista oli myös, että kirjan kirjoittajat pahoittelivat sitä, että ydinvoima on jäänyt niin vähäiseen osaan, vaikka sitä tarvittaisiin ilmastonmuutoksen torjumiseen.
Kirja aihe on äärimmäisen tärkeä. Yllättävän vähän puhutaan siitä perusteellisesta muutoksesta, jonka robotit ja ennen kaikkea tekoäly elämänmuotoomme tuovat. Tai kyllä puhutaan, mutta työmarkkinoiden edessä olevaan mullistukseen ei kuitenkaan valmistauduta mitenkään. Ikään kuin toivottaisiin, että tämä kaikki on pahaa unta.
Miksi sen pitäisi olla pahaa unta eikä hyvää? Kaiken tämän pitäisi johtaa paremman yhteiskuntaan – eihän juuri kukaan valita sitäkään, että jääkaapit, astianpesukoneet ja pyykkikoneet ovat tuhonneet työtä kotitalouksissa, mutta moni pelkää aiheellisesti omanasemansa puolesta. Työstä vapautuminen pitäisi olla käännettävissä ihmisyyden voitoksi, mutta se edellyttäisi luovuutta sekä poliittisilta johtajilta että työmarkkinaväeltä.
Minä olin ilahtunut siitä, että kirjoittjien välineistöön kuuluu formaalin taloustieteen työkaluja, koska niillä voi monia asioita analysoida paljon paremmin. Pikkuisen olin kuitenkin havaitsevinani käsitteiden käytössä horjuvuutta.
Puhtaalle taloustieteelle informaatiohyödykkeet, joiden levittämisen marginaalikustannus on liki nolla, muodostavat ison haasteen. Yksi vaihtoehto voisi olla eräänlainen wiki-kommunismi, jossa vapaaehtoiset julkistavat tärkeitä hyödykkeitä vapaaseen käyttöön Open Officen tavoin.
Kirjan julkistustilaisuudessa kerrottiin, että tämä omakustanne on kirjan väliaikainen muoto ja että sitä muokataan palautteen perusteella ja etsitään kirjalle kaupallinen kustantaja.
Toivon todella, että näin tehdään. Kirjan kova ydin on vankkaa asiaa, mutta monet sen rönsyistä ovat vielä keskentekoisia. Kirja on loistava, jos sitä lukee etsien siitä helmiä, ja aika kehno, jos sitä lukee etsien sen puutteita.
Siinä lopullisessa painoksessa kannattaa jättää pois paljon ja keskittyä siihen, mitä todella hallitaan.
Tai sitten kirjaa voitaisiin kehittää eteenpäin joukkoistamalla. Kirjan heikommissakin osissa on ideaa, vaikka ajatus onkin jäänyt vielä raakileeksi. Niistä voisi kehittää erillisiä artikkeleita tai kokonaan uuden kirjan. Isompi joukko kirjoittajia voisi kehittää tältä pohjalta jotain todella mullistavaa. Niin monipuolisesti siinä maailmaa käsitellään.
Sitä odotellessa kirja kannattaa ehdottomasti lukea siinä muodossa kuin se on nyt olemassa.
Kirjan voi tilata alla olevia linkkejä klikkaamalla:
= = = =
Kirjoitus on julkaistu alunperin Vision Tuumassa.
