Kaupunkirakentamisen aika (21) Julkisen ja yksityisen tilan erottelu umpikortteleissa

Luku kir­jas­ta Mikko Särelä  Osmo Soin­in­vaara: Kaupunki­rak­en­tamisen aika

Umpiko­rt­telit anta­vat suun­nit­teli­jalle vai­h­toe­hto­ja. Sisäpi­hat voidaan suun­nitel­la asukkaiden yksi­tyisek­si tilak­si tai koko aluet­ta palvel­e­vak­si puis­tok­si. Molem­mis­sa tapauk­sis­sa tila rajau­tuu neljään seinään, mikä tar­joaa inti­imin ja yksi­tyisen tun­nel­man. Talot suo­jaa­vat melul­ta ja mah­dol­lis­ta­vat hil­jaisu­u­den koke­muk­sia kaupungissa.

Umpiko­rt­teli ei “ryöstä” julk­ista tilaa samal­la taval­la kuin avo­rakenne, kos­ka yksi­tyisen ja julkisen raja on selkeä. Eri­tyisen suositeltavaa on rak­en­taa katu tai jalka­käytävä kiin­ni taloon. Näin kulku­väylän sijoit­tumi­nen ker­too intu­iti­ivis­es­ti sen, mis­sä menee talon asukkaiden tilan ja julkisen tilan raja.

Julkisen ja yksi­tyi­nen tilan erot­telu aut­taa luo­maan kort­teliy­hteisön, jos­sa asukkaat ja taloy­htiöt voivat yhdessä ottaa vas­tu­un sisäpi­han viihty­isyy­destä ja asukkaiden hyvinvoinnista.

Per­in­teinen pis­te­taloi­hin nojaa­va sijoit­telu johtaa hel­posti siihen, että talo­jen ympäristöstä muo­dos­tuu ei-kenenkään maa. Tila ei ole yksi­ty­istä, mut­ta ei julk­istakaan, ja tämä vaikeut­taa sen monipuolista käyt­töä. Ongel­ma on eri­tyisen suuri sil­loin, kun talot sijoit­tuvat puis­tom­aiseen ympäristöön, jol­loin julki­nen puis­to herkästi muut­tuu asukkaiden reviiriksi.

Sul­jet­tuna tilana sisäpi­hat voivat olla upei­ta paikko­ja viet­tää aikaa ja päästää pienetkin lapset tur­val­lis­es­ti leikkimään itsenäis­es­ti. Yhdessä umpiko­rt­telista asuu sen koos­ta riip­puen sadoista tuhanteen asukas­ta ja tästä joukos­ta löy­tyy run­saasti kaikenikäisiä lap­sia. 500 asukkaan kort­telis­sa on keskimäärin noin 5 kunakin vuon­na syn­tynyt­tä las­ta. Kaveriseu­raakin siis löytyy.