VATT:n tutkijat Heikki Pursiainen ja Tuukka Saarimaa ovat julkaisseet ajatuspaja Liberan analyysiin”Lisää markkinoita asuntomarkkinoille”. Kirja kannattaa ehdottomasti lukea ajatuksella, vaikka ihan kaikkea ei kannata uskoa.
Tapani mukaan pilkon arvioini pieniksi osiksi, jotta jutut pysyisivät lukukelpoisina (puolet luetaan kännykällä) ja jotta keskustelu pysyisi koherenttina.
On erilaisia tapoja tarkastella maailmaa ja ne päätyvät hyvin eri tulokseen. Huonoa jälkeä syntyy, jos yksi näkökohta jyrää alleen kaikki muut näkökohdat. On kaksi ajattelutapaa, joilla on halua julistaa oma näkökohtansa ainoaksi varteenotettavaksi. Toinen niistä on perusoikeusjuridiikka ja toinen ekonomistin ajattelutapa. Molemmat ovat kuin tuli: hyvä renki, mutta huono isäntä.
Liberan pamfletti on helppo teilata joidenkin ylilyöntien vuoksi. (Olisiko ne voinut jättää pois pilaamasta hyvää analyysia?) Kannattaa kuitenkin ottaa toinen ote: mitä tästä voisi omaksua. Aika paljon voisi.
Perus väittämä pamfletissa on, että Helsingissä rakennetaan liian vähän ja sen takia asuntojen hinnat ovat törkeän kalliita, mistä aiheutuu sosiaalista vääryyttä (minun tulkintani) ja merkittäviä hyvinvointitappioita.
Minulla on tästä tällainen vanha kuva. Siinä asuntojen hinnat on deflatoitu koko maan asutojen hinnoilla, jolloin kuvaaja kuvaa asuhntojen hintojen suhteellista korkeutta. Kuvan päivittäminen ei ole ihan yksinkertaista, koska tilastoinnissa on jotain periaatetta muutettu ja ihan vähällä työllä ei saa aikaan aikasarjaa vuodesta 2005 alkaen. Ketjuttamalla se tietysti onnistuisi. Kehitys on kuitenkin jatkunut samanlaisena lähinnä niin, että hintojen nousu on jatkunut lähinnä vain alueilla Helsinki 1 ja 2.
Määrällistä niukkuutta tärkempi tekijä asuntomarkkinoilla pääkaupunkiseudulla on sijainti. Asumispreferenssit ovat muuttuneet huomattavan nopeasti aiempaa urbaanimmiksi. Kehyskunnissa on nyt halpaa.