Mitä Pariisin jälkeen?

On myön­net­tävä, että vähän huoles­tu­in, kun kuulin, että Pari­i­sis­sa on sovit­tu läm­pöti­lan nousun painamis­es­ta 1,5 asteeseen. Jos tavoite on käytän­nössä mah­do­ton saavut­taa, se oikeut­taa lipsumisen.

Vähän kuu­lostaa uhkaaval­ta, että on sovit­tu 1,5 asteesta, mut­ta tehdyt lupauk­set riit­tävät 2,7 asteeseen,

Mut­ta nyt on yhdessä julk­istet­tu, että 1,5 astet­ta olisi oikeas­t­aan vält­tämätön tavoite. Ei sen saavut­ta­mi­nen ole mah­do­ton­ta, vaik­ka se vaatikin muutoksia.

Suomes­sa esimerkik­si pitää tehdä paljon. Kivi­hi­ilelle ei oikein ole enää tilaa, mut­ta ei nyt ainakaan turpeelle, tuolle kivi­hi­iltäkin pahem­malle ilman­pilaa­jalle, jon­ka käyt­töä on vain lisätty.

Autokan­ta pitäisi muut­taa nopeasti vety- tai sähköau­toik­si tai ladat­taviksi hybrideik­si. Pidän tässä akkute­knolo­gien tilanteessa ladat­tavia hybride­jä parhaana vai­h­toe­htona, kos­ka niil­lä kul­je­taan sähköl­lä suurin osa matkas­ta. mut­ta voi tehdä pidem­piäkin matko­ja. Muiden auto­jen myyn­ti pitäisi kieltää muu­ta­mas­sa vuodessa.

Sama kos­kee bus­sikalus­toa. Kaupunkili­iken­teessä kulke­vat bus­sit voitaisi­in muut­taa nopeastikin sähkökäyt­töisik­si. Tekni­ik­ka on jo valmis, tah­to puuttuu.

Rekkaa mah­tuu hyvin parin ton­nin pain­oiset akut, jot­ka voidaan vai­h­taa huoltoasemilla.

Liiken­teen siirtämi­nen nopeasti sähkölle tietysti lisää sähkön käyt­töä. Olk­ilu­o­to 3:n kap­a­siteet­ti solah­taa kokon­aan tähän.

Lentoli­iken­teelle on laitet­ta­va samat päästöoikeusmak­sut kuin muullekin fos­si­ilis­ten polt­toainei­den polttamiselle.

Rautatei­den on vas­taavasti alen­net­ta­va lipun hin­to­ja ja myytävä junat täyteen.

Kaupunkien läm­mi­tys­tä ei voi kovin suures­sa määrin siirtää puupo­h­jaisek­si, kos­ka puun polton hiilid­iok­sidipäätöt eivät ole nekään mität­tömät – tas­apain­ot­tuu sadas­sa vuodessa, mut­ta sataa vuot­ta ei ole aikaa. Kaukoläm­mön tuot­ta­mi­nen aurinkoen­er­gial­la aut­taa osa vuot­ta. Sekin on parem­pi kuin ei mitään. Läm­pö on uusi­u­tu­vien osalta helpom­pi kohde kuin sähkö, kos­ka läm­pöä voidaan varas­toi­da. Hele­nil­lä on suuria läm­pöakku­ja. Ener­gian säästö on paras vaihtoehto.

Sähkön hin­ta tulee nouse­maan talvisin, sil­lä jos suuri osa sähköstä tehdään kesäisin tuulel­la ja auringol­la, vain talvisin käytössä oleville voimaloille on mak­set­ta­va sähköstä vas­taavasti enem­män. Mut­ta sähkön on oltavakin kallista, jot­ta sitä käytet­täisi­in säästeliäästi.  Opti­maa­li­nen sähkön hin­noit­telu tulee kyl­lä muut­tumaan, kos­ka joinakin aikoina vuodes­ta oikea sähkön hin­ta on lähel­lä nollaa.

Kesäl­lä talon on jäähdytet­tävä läm­pöpumpuil­la miel­lyt­tävän viileik­si ja käytet­tävä tämä läm­pö lämpimän käyt­töve­den läm­mit­tämiseen, taloko­htais­es­ti tai kaukokylmään tukeutuen.

Sopimuk­ses­sa luvataan markki­namekanis­me­ja. Kiinan ja EU:n päästöoikeusmarkki­nat on yhdis­tet­tävä ja pyrit­tävä nos­ta­maan päästöoikeuk­sien hin­ta vähin­tään 50 euroon tonnilta.

Iso rem­mi päälle.