Kustannustehokas pysäköintipolitiikka (3) Hintajousto

Kun kaupunkisu­un­nit­telu­lau­takun­ta käsit­teli Kirkko­hal­li­tuk­sen ton­tin muut­tamista asun­talok­si, kum­mek­suin vaa­dit­tu­jen autopaikko­jen määrää. Yhdelle ton­tille vaa­dit­ti­in 95 autopaikkaa, kun viereisessä erit­täin isos­sa kort­telis­sa (Luot­sikatu – Kata­janokankatu – Kaup­pi­aankatu – Kru­unuvuorenkatu – Sata­makatu käytössä on vain noin 40 kadun­var­si­paikkaa. Asun­to­ja on moninker­tainen määrä ja pysäköin­tipaikko­ja on puo­let nyt vaadituista.

Sain vas­tauk­sen, että vaik­ka kan­takaupungis­sa koti­taloudet ovat vähäau­toisia, uusis­sa kohteis­sa auto­ja on paljon. Tot­ta kai on, jos autopaik­ka määrätään pakol­la toteutet­tavak­si ja laskute­taan asun­non yhtey­dessä, oli autoa tai ei ollut. (Tätä on havain­nol­lis­tet­tu edel­lisessä autopaikkanormia koskevas­sa postauksessani.)

Autopaik­ka on osa autoilun kokon­aiskus­tan­nuk­ses­ta. Hin­ta vaikut­taa suo­sioon. On ihmisiä, jot­ka tarvit­se­vat autoa vält­tämät­tä, mut­ta Helsingis­sä heitä on vähän. Tästä osoituk­se­na helsinkiläi­sistä koti­talouk­sista alle puolel­la on auto. Jos autopaik­ka mak­saa kak­si ker­taa niin paljon kuin uusi auto, on selvää, että sil­lä on vaiku­tuk­sen­sa siihen, kan­nat­taako sat­un­naista käyt­töä varten han­kkia jokin van­ha kosla. Sat­un­naiskäyt­täjän kan­nat­taa käyt­tää mielu­um­min vuokra-autoa ja kaupun­gin sisäl­lä tak­sia. City­Car­Club tulee myös edullisek­si Helsin­gin sisällä.

Joku voi sanoa, että Kata­janokalla ei ole auto­ja, kos­ka pysäköin­ti­ti­lanne on niin kur­ja. Asukkaat oli­si­vat kyl­lä valmi­it mak­samaan pysäköin­nistä, jos niitä olisi. Tätäkin on tutkit­tu empi­iris­es­ti. Kata­janokankatu 2:een raken­net­ti­in huoneis­to­hotel­li, jon­ka kel­lari­in tehti­in pysäköin­ti­hal­li. Sieltä yritet­ti­in vuokra­ta autopaikko­ja kohtu­uhin­taan (noin 200 €/kk eli selvästi vähem­män, mitä Kirkko­hal­li­tuk­sen ton­til­la joudu­taan pysäköin­tipaikoista mak­samaan), mut­ta ne eivät men­neet kau­pak­si. Pysäköin­tipaik­ka olisi mon­en mielestä ihan kiva, mut­ta ei niin kiva, että siitä kan­nat­taisi mak­saa kus­tan­nuk­sia vas­taa­va hinta.

(Kata­janokalle suun­nitel­laan 500 autopaikan luo­laa. Investoi­ja kuvit­telee myyvän­sä sieltä suurel­la rahal­la paikko­ja pysäköin­tikur­ju­ud­es­ta kär­siville asukkaille. Voi joutua pettymään.)

Jugend-Kata­janokalla tulota­so ei ole mitenkään säälit­tävän huono. Jos siel­läkään ei ole halukku­ut­ta mak­saa pysäköin­nistä käypää hin­taa, mik­si niitä pakote­taan rakentamaan?

Insinöörin ja ekon­o­mistin maail­manku­va poikkeaa tässä täysin, eikä kyse ole suh­tau­tu­mis­es­ta autoilu­un sinän­sä. Insinööri las­kee joidenkin taus­ta­ti­eto­jen mukaan, paljonko autopaikko­ja tarvi­taan, eikä tässä tarpeessa ole mukana hin­taa lainkaan. Ekon­o­mistin mukaan opti­maalisen autopaikkamäärän on aivan pakko riip­pua voimakkaasti autopaikan hin­nas­ta, siinä on siis olta­va hin­ta­jous­toa. Kata­janokan esimerk­ki osoit­taa, että hin­ta­jous­to on suurta.

Ekon­o­mistille on myös opetet­tu, että syn­tyy kol­men rahan edestä hyv­in­voin­ti­tap­pi­o­ta, jos joku pakote­taan osta­maan viidel­lä rahal­la hyödyke, jota hän pitää vain kah­den rahan arvoise­na. Pakol­la ostet­ta­vat kym­me­nien tuhan­sien euro­jen hin­taiset pysäköin­tipaikat tuot­ta­vat Helsingis­sä turhaa rahan­menoa kym­me­nien miljoonien euro­jen edestä.

Kuka tämän maksaa?

Muodol­lis­es­ti se on pois raken­nusy­htiöi­den voitos­ta eikä siis kiin­nos­ta suur­in­ta osaa ihmi­sistä lainkaan. Lop­ulli­nen mak­sa­ja on kuitenkin maan­omista, käytän­nössä siis Helsin­gin kaupun­ki, kos­ka epäedulli­nen kaa­va las­kee tarjoushintoja.

Hin­ta­jous­ton huomioon ottamio­nen säästäisi kus­tan­nuk­sia, vaik­ka koko kaupun­gin alueel­la pysäköin­tipaikko­ja tehtäisi­in yhtä paljon kuin aiem­min. Kun yli puo­let helsinkiläi­sistä talouk­sista on autot­to­mia, tun­tu­isi luon­te­val­ta, että autot­tomat taloudet valikoituk­si­vat asumaan sinne, mis­sä pysäköin­nin jär­jestämi­nen on eri­tyisen kallista ja autoil­e­vat sinne, jos­sa pysäköin­nin jär­jestämi­nen on halpaa.

Huo­mat­takoon myös, että argu­ment­ti siitä, että myöhäisem­mässä elämän­vai­heessa autoa ehkä tarvi­taankin, ei ole sekään kovin hyvä. Kun lap­sia on kolme ja labradorin nouta­jaakin tarvit­see kul­jet­taa autol­la, on siitä kak­sios­ta muutenkin jo muutet­tu muualle. Helsinkiläi­nen muut­taa usei­ta ker­to­ja elämän­sa aikana kaupun­gin sisäl­lä. Vaik­ka nykyiset ikälu­okat ikään­tyvät ja per­heel­listyvät, tulee uusia nuo­ria ikäluokkia.

Tämän kir­joitin perustel­lak­seni, mik­si muu­tose­hdo­tuk­se­na tulen esit­tämän, että pysäköin­tipaikan toteut­tamiskus­tan­nusten on voita­va vaikut­taa normiin.