Kykenevätkö kunnat uudistumaan?

Kuusi Suomen suur­in­ta kaupunkia, kuusikkokun­nat, ovat tutki­neet palve­lu­tuotan­ton­sa kus­tan­nuk­sia ja ver­ran­neet sitä ostopalvelu­jen hin­toi­hin. Ostopalve­lut ovat kaikissa kuudessa kun­nas­sa ja kaikissa tarkastel­luis­sa palveluryh­mis­sä selvästi omaa tuotan­toa halvempia.

Laskelmia voi aina kri­ti­soi­da monel­la tavoin, mut­ta erot ovat niin suuret, ettei niitä saa selite­tyk­si pois. Esimerkik­si tehoste­tus­sa palvelu­a­sumises­sa ostopalve­lut oli­vat keskimäärin 27 % omia palvelu­ja halvem­pia. Ero oli suurin Espoos­sa, 36 %. Ker­mankuorin­nas­ta ei voi olla kysymys, kos­ka kun­ta osoit­taa asukkaat.

Onko yksi­ty­is­ten yri­tys­ten alem­pi kus­tan­nus­ta­so seu­raus­ta työn­tek­i­jöi­den riis­tos­ta? Jos näin olisi, luulisi, että työvoima­pu­lan val­lites­sa yri­tys­ten olisi vaikea han­kkia työvoimaa ja kun­tien help­po, mut­ta tilanne on toisin päin.

Suomen hirveä taloudelli­nen tilanne ajaa kun­tia talousahdinkoon. Ellei mitään ei tehdä, palve­lut tule­vat raho­jen lop­pues­sa siir­tymään väistämät­tä kun­nil­ta yri­tyk­sille. En pidä sitä pelkästään hyvänä asiana. Kun­ta­palvelu­jen ystävä kan­nat­taa niiden uud­is­tu­mista, vas­tus­ta­ja on upot­ta­mas­sa ne säi­lyt­tämäl­lä nykyiset jäykkyy­det. Kun­nal­liset palve­lut pitää pystyä tuot­ta­maan yhtä jous­tavasti ja hal­val­la kuin yksi­tyiset palvelut.

Kan­sain­väliset koke­muk­set osoit­ta­vat, että kus­tan­nuk­set ovat varsin korkei­ta mais­sa, jois­sa sairaan­hoito on yksi­ty­is­ten yri­tys­ten vas­tu­ul­la ja sairaus­vaku­u­tuk­sen rahoit­ta­maa. Vaik­ka yksi­tyiset toimi­vat tehokkaam­min, ne tekevät vääriä asioi­ta. Yksi­tyisen sairaalan talouden kannal­ta mikään tutkimus tai hoito ei ole turha, jos siitä mak­se­taan. Tämä on merkit­tävä syy siihen, ettei ter­vey­den­hoitopalvelu­ja kan­na­ta siirtää laa­jas­sa mitas­sa yksityisille.

= = =

Mikä tekee kun­tien palveluista niin tehot­to­mia? Kuusikkokun­tien selvi­tys ei tee oikeut­ta koko kun­tak­en­tälle. Suuret kun­nat toimi­vat tehot­tomam­min kuin pienet. Yri­tyspuolel­la suuret ovat tehokkaampia. Tässä on yksi johtolan­ka etsit­täessä syitä kun­tien korkeisi­in kus­tan­nuk­si­in: kun­tien hallinto ei selviä mon­imutkai­sista organ­isaa­tioista vaan on parhaim­mil­laan hal­lites­saan pien­tä ja yksinkertaista.

Kun­nis­sa on han­kala kak­soishallinto muis­tona ajal­ta, kun kun­tia pyöritet­ti­in läh­es kokon­aan luot­ta­mushenkilöi­den voimin. Tämä vaikeut­taa kaikkea toimin­nan uud­is­tamista. Jos kun­nat kek­sit­täisi­in nyt, nykyisenkaltaista hallintoma­llia ei tehtäisi mis­sään tapauksessa.

Kun­nal­liset lau­takun­nat puut­tuvat liikaa asioi­hin, joi­hin niiden ei pitäisi puut­tua estäen samal­la organ­isaa­tioi­ta uud­is­tu­mas­ta. Jäykkä hallinto tukah­dut­taa henkilökun­nan aloit­teel­lisu­u­den. Moni asia olisi toisin, jos lau­takun­nat luot­taisi­vat virkamiehi­in kuin yksi­tyisen yhtiön hal­li­tus luot­taa nimit­tämään­sä toim­i­tusjo­hta­jaan. Mut­ta sil­loin huono virkamies pitäisi voi­da myös erot­taa yhtä kevein perustein kuin erote­taan toim­i­tusjo­hta­ja. Muuten ei uskalla delegoida.

Ihmiset ovat ihmisiä. Joskus he eivät tule toimeen keskenään ja koko organ­isaa­tio menee junt­turaan. Tilanteen purkami­nen on kun­nis­sa paljon työlääm­pää kun yri­tyk­sis­sä. Joskus epäon­nis­tu­taan johta­jan valin­nas­sa. Moni kun­ta kehuu sil­lä, että ketään ei kun­nan palveluk­ses­ta erote­ta. Tämän kään­töpuole­na on tilanne, jos­sa epäon­nis­tunut nim­i­tys hal­vaan­nut­taa ison laitok­sen vuosik­si ellei jopa vuosikymmeniksi.

Kun­tien välil­lä on suuria ero­ja tuot­tavu­udessa. On siis hyvin johdet­tu­ja kun­tia ja huonos­ti johdet­tu­ja. Niin on hyviä ja huono­ja yri­tyk­siäkin, mut­ta huono yri­tys menee konkurssi­in. Huono kun­ta voi jatkaa huonoa toim­intaansa lop­ut­tomi­in. Kun­nista puut­tuu mekanis­mi, joka pakot­taa kor­jaa­maan huonot käytännöt.

Tilanteen muuttues­sa jotkin toimin­not käyvät tarpeet­tomik­si. Yri­tyk­set ovat paljon parem­pia kar­si­maan kuiv­unei­ta oksia kuin kunnat.

Kun Rääkkylän kun­ta osti koko sote-huolton­sa Atten­dol­ta, se ei vaat­in­ut edus­tus­ta yri­tyk­sen hallintoe­limi­in. Osta­jana sil­lä oli paljon suurem­pi val­ta kuin mitä tar­josi pieni ääni­val­ta sote-piirin hallintoelimissä.

Kun­nal­li­sista yksiköistä on tehtävä paljon autonomisem­pia kuin ne ovat nyt. Lau­takun­tien tulisi ottaa saman­lainen päältä kat­so­jan rooli kuin on yri­tys­ten hal­li­tuk­sil­la. Kun­nan­hal­li­tuk­sen pitäisi käyt­tää omis­tami­in­sa yksiköi­hin osta­jan val­taa ja antaa niiden jär­jestää toim­intansa itsenäis­es­ti. Se aut­taisi niitä uud­is­tu­maan. Kevyem­pi hallinto pystyi käyt­tämään henkilökun­nan inno­vati­ivi­su­ut­ta parem­min hyväkseen.

= = = =

Suo­ma­laisen ter­vey­den­hoitoalan yri­tyk­sen johta­ja sanoi min­ulle erässä sem­i­naaris­sa, että hei­dän men­estyk­sen­sä salaisu­us on kun­nalli­nen työ- ja virkae­htosopimus, jos­sa on niin jär­jen­vas­taisia jäykkyyk­siä, että hei­dän on nau­ret­ta­van help­po olla parem­pia. He pystyvät mitoit­ta­maan henkilökun­nan niin, että kiireis­inäkään aikoina työtä ei ole liikaa, mut­ta lup­poaikoina ei ole turhaa joukkoa kulut­ta­mas­sa aikaansa. Han­kalat työa­jat voidaan sopi­vaa kor­vaus­ta vas­taan osoit­taa niille, joille se on vähiten han­kala, mikä lisää työ­tyy­tyväisyyt­tä merkittävästi.

On tärkeätä puo­lus­taa henkilökun­nan oikeuk­sia, mut­ta kun­ta­puolel­la se tapah­tuu kovin jäykkiä keino­ja käyt­täen. Yksi­ty­isil­lä esimerkik­si työa­jat jous­ta­vat parem­min – yhtä aikaa sekä työn­tek­i­jöi­den että yri­tyk­sen hyväk­si. Työ on hauskem­paa ja toim­inta sujuu paremmin.

Pelko työ­paikoista ajaa juok­suhau­ta-asetelmi­in. Hoiva­puolel­la pelko työt­tömyy­destä on yhtä kum­malli­nen aja­tus kuin olisi yri­tys salakul­jet­taa vod­kaa Suomes­ta Venäjälle. Edessä on niin paha työvoima­pu­la että kaik­ki kyn­nelle kykenevät pää­sevät töi­hin. Työn­tek­i­jöi­den kan­nat­taisi ehdot­taa neu­vot­telu­ja jous­toista, kos­ka työvoima­pu­lan olois­sa ne toimi­vat henkilökun­nan hyväksi.

 

(Kir­joi­tus on julka­istu Savon Sanomis­sa. Se perus­tuu osit­tain Lap­paan­renta-sem­i­naaris­sa 20.8. 2015 pitämääni esitelmään)