Site icon

Moottoriteistä katuja?

Helsingis­sä kaupunki­maisen asumisen suo­sion nousu näkyy asun­to­jen­hin­nois­sa. Vas­toin yleistä käsi­tys­tä asun­to­jen hin­nat eivät ole viime aikoina nousseet pääkaupunkiseudul­la maan keskiar­voa nopeam­min luku­un otta­mat­ta Helsin­gin kan­takaupunkia ja Helsin­gin län­tisiä esikaupunkialueita.

Asum­is­toivei­den muu­tok­seen on turha etsiä koti­maisia seli­tyk­siä, kos­ka keskus­ta-asumisen suo­sio on kas­vanut yhtä aikaa kaikkialla.

Kan­takaupunki­in vetävät urbaan­it palve­lut ja mukavu­us, kun kaik­ki on lähel­lä, mut­ta näin­hän on ollut aina. Parem­pi seli­tys suo­sion kasvu­un on se, ettei hen­gi­tysil­ma ei ole enää epäter­veel­listä. Enää ei ole taloko­htaista hiililäm­mi­tys­tä, autois­sa on katalysaat­torit eikä ben­si­inis­sä ole enää lyijyä.

Helsin­ki on päät­tänyt vas­ta­ta yleiskaavas­saan ihmis­ten kas­va­neeseen halu­un asua kan­takaupungis­sa. Valmis­teil­la olevas­sa yleiskaavas­sa on tarkoi­tus tehdä mah­dol­lisek­si asut­taa neljän­nesmiljoona lisäa­sukas­ta kaupun­gin rajo­jen sisäl­lä vuo­teen 2050 men­nessä. Merkit­tävä osa tästä asukas­määrän kasvus­ta kohdis­tuu kan­takaupunki­in ja kan­takaupunki­maisen asumisen laajentamiseen.

Yleiskaa­va ei siir­rä ihmisiä Helsinki­in eikä varsinkaan pako­ta ketään muut­ta­maan Helsinki­in, vaan tekee sen mah­dol­lisek­si niille, jot­ka sitä haluavat.

Sata­mal­ta vapau­tunei­ta aluei­ta raken­netaan jo. Yli 50 000 asukas­ta mah­tuu Jätkäsaa­reen, Kalasa­ta­maan ja entisen öljysa­ta­man alueelle Kru­unuvuoren­ran­taan.   Malmin lento­ken­tältä vapau­tu­valle alueelle tulee 25 000 asukas­ta. Moot­tori­ti­et Kehä I:n sisäl­lä on tarkoi­tus muut­taa kaduk­si, ”kaupunkibule­vardeik­si”. Näin las­ke­taan saata­van tilaa peräti 80 000 ihmisen asunnoille.

= = = =

Koko yleiskaa­va nojaa moot­toriteistä vapau­tu­vi­in alueisi­in. Jos niiden muut­ta­mi­nen talo­jen reunus­tamik­si kaduik­si esty­isi, mah­dol­lisu­udet lisätä kan­takaupunki­maista asu­tus­ta merkit­tävästi tyssäi­sivät tyystin. Raken­nus­maan osoit­ta­mi­nen vas­taavalle asukas­määrälle merk­it­sisi vähin­tään Vuosaaren kokoisen alueen kaavoit­tamista. Sel­l­aisia ei löy­dy kuin hävit­tämäl­lä merkit­tävä määrä viher­aluei­ta. Ei ole liioitel­tua sanoa, että vas­takkain ovat autot ja viheralueet.

Asu­tuk­sen läpi kulke­va moot­tori­tie on haa­va kaupunki­rak­en­teessa. Se jakaa asu­tuk­sen tien toiselle ja toiselle puolelle. Turun väylän bule­vardis­oin­ti Munkkiniemen ja Munkkivuoren välil­lä sitoo nämä kak­si kaupungi­nosaa yhteen samal­la kun asun­to­ja tulee noin kolmelle tuhan­nelle ihmiselle.

Ensim­mäisenä suun­nitelmis­sa on kuitenkin muut­taa moot­tori­tiemäi­nen Laa­jasa­lon­tie kaduk­si. Tuol­la kapealle kaistalle mah­tuu noin 3000 asukas­ta. Jos alue erotet­taisi­in omak­si kun­nakseen, se olisi kun­tana pieni, mut­ta ei pien­impiä. Yli 80 nyky­istä kun­taa on pienem­piä. Laa­jasa­lon­tie on käsit­tämätön ylim­i­toi­tus ajal­ta, jol­loin kaavoit­ta­jat oli­vat hur­maan­tuneet autoista.

Helsin­gin Sanomat nos­ti esille kysymyk­sen, onko vilka­sli­iken­teisen kadun var­rel­la asum­i­nen ter­veel­listä. Kir­joituk­ses­sa vedot­ti­in kanadalais­tutkimuk­si­in, joiden mukaan vilkkaan kadun var­rel­la asum­i­nen lyhen­si eli­na­jan odotet­ta 2,5 vuodel­la. Nuo tutkimuk­set oli kuitenkin tehty 1980- ja 1990-luvuil­la, jol­loin tulok­si­in vaikut­tanut altistu­mi­nen sijoit­tui 1960- ja 70-luvuille ja sitäkin varhaisem­paan aikaan – siis aikaan ennen katalysaat­tor­e­i­ta ja lyi­jytön­tä ben­si­iniä. Samat tutkimuk­set oli­vat ker­toneet, että keskus­ta-asum­i­nen ylipään­sä oli aikanaan epäter­veel­listä, niin kuin olikin. Se, että ennen oli epäter­veel­listä altistua huonos­ti palaneille ja lyi­jyä sisältäville pakokaa­suille, tiedet­ti­in oikeas­t­aan ilman tutkimuksiakin.

Kaup­paka­mari on älähtänyt, että moot­toritei­den muut­ta­mi­nen kaduik­si ja eri­ta­soli­it­tymien purkami­nen hidas­taa autoli­iken­net­tä. Nopeusra­joi­tusten alen­t­a­mi­nen lisää mat­ka-aiko­ja joitakin kym­menikä sekun­te­ja. Eri­ta­soli­it­tymistä luop­umi­nen vähen­tää teo­ri­as­sa kap­a­siteet­tia, mut­ta täl­lä ei ole käytän­nön merk­i­tys­tä, kos­ka pul­lonkaula on moot­toritei­den päis­sä. Katu­verkko ei vedä liiken­net­tä läh­eskään niin paljon kuin moot­tori­ti­et pysty­i­sivät syöttämään.

Mat­ka Helsin­gin ulkop­uolelta keskus­taan autol­la piden­tyy enim­mil­lään viisi min­u­ut­tia, mut­ta yhteen­las­ke­tut mat­ka-ajan lyhenevät, kos­ka niin moni pystyy asumaan lähempänä.

Kan­takaupun­gin asukas­määrän kas­vat­ta­mi­nen yli sadal­la tuhan­nel­la asukkaal­la pakot­taa muut­ta­maan liiken­nepoli­ti­ikkaa. Auto­ja ei mah­du katu­verkkoon nyky­istä enem­pää. Sik­si joukkoli­iken­teen ja on toimit­ta­va olen­nais­es­ti nyky­istä parem­min. Ratik­ka kuu­luu jokaisen kaupunkibule­vardin tilava­rauk­si­in. Tule­vaisu­u­den Helsingis­sä on paljon enem­män ja paljon isom­pia ratikoita.

= = = =

Sisään­päin suun­tau­tu­val­la kaupun­gin kasvul­la voi olla yllät­täviä henkisiä vaiku­tuk­sia. Lukuis­ten asen­ne­mit­tausten mukaan helsinkiläis­ten asen­teet ja arvot eroa­vat merkit­tävästi muus­ta maas­ta – muu maa näyt­tää myös alka­van helsinkiläi­sistä lähiöistä. Ratik­ka-Helsin­ki muo­dostaa erään­laisen kuplan. Jos yleiskaa­va toteu­tuu, tuo kupla laa­je­nee. Se voi myös muut­tua entistä omavaraisem­mak­si ja eristyneem­mäk­si. Asenne-erot voivat kas­vaa ja koko pääkaupunkiseu­tu voi jakau­tua ratikkakaupunki­in ja autokaupunki­in. Kun useim­mil­la ratikkakaupungis­sa asu­val­la ei ole autoa, he tule­vat myös liikku­maan yhä harvem­min tiheän joukkoli­iken­n­ev­erkon ulkop­uolel­la, eivätkä autol­la liikku­vat toisaal­ta tule poikkea­maan Helsin­gin keskus­tas­sa, kos­ka sinne on autol­la yhä vaikeampi tul­la ja pysäköidä.

= = =

Helsin­gin yleiskaa­van toteut­ta­mi­nen mak­saa reilusti yli 50 mil­jar­dia euroa. Kaupungis­tu­misen rak­en­t­a­mi­nen vie liki puo­let Suomen kaik­ista investoin­neista. Sik­si siinä on mah­dol­lista tehdä myös suuria virheitä. Siihen näh­den kaupunkipoli­ti­ikas­ta keskustel­laan Suomes­sa käsit­tämät­tömän vähän.

(Kir­joi­tus n julka­istu Suomen Kuvale­hdessä Näkökulma-artikkelina)

Exit mobile version