Helsingissä kaupunkimaisen asumisen suosion nousu näkyy asuntojenhinnoissa. Vastoin yleistä käsitystä asuntojen hinnat eivät ole viime aikoina nousseet pääkaupunkiseudulla maan keskiarvoa nopeammin lukuun ottamatta Helsingin kantakaupunkia ja Helsingin läntisiä esikaupunkialueita.
Asumistoiveiden muutokseen on turha etsiä kotimaisia selityksiä, koska keskusta-asumisen suosio on kasvanut yhtä aikaa kaikkialla.
Kantakaupunkiin vetävät urbaanit palvelut ja mukavuus, kun kaikki on lähellä, mutta näinhän on ollut aina. Parempi selitys suosion kasvuun on se, ettei hengitysilma ei ole enää epäterveellistä. Enää ei ole talokohtaista hiililämmitystä, autoissa on katalysaattorit eikä bensiinissä ole enää lyijyä.
Helsinki on päättänyt vastata yleiskaavassaan ihmisten kasvaneeseen haluun asua kantakaupungissa. Valmisteilla olevassa yleiskaavassa on tarkoitus tehdä mahdolliseksi asuttaa neljännesmiljoona lisäasukasta kaupungin rajojen sisällä vuoteen 2050 mennessä. Merkittävä osa tästä asukasmäärän kasvusta kohdistuu kantakaupunkiin ja kantakaupunkimaisen asumisen laajentamiseen.
Yleiskaava ei siirrä ihmisiä Helsinkiin eikä varsinkaan pakota ketään muuttamaan Helsinkiin, vaan tekee sen mahdolliseksi niille, jotka sitä haluavat.
Satamalta vapautuneita alueita rakennetaan jo. Yli 50 000 asukasta mahtuu Jätkäsaareen, Kalasatamaan ja entisen öljysataman alueelle Kruunuvuorenrantaan. Malmin lentokentältä vapautuvalle alueelle tulee 25 000 asukasta. Moottoritiet Kehä I:n sisällä on tarkoitus muuttaa kaduksi, ”kaupunkibulevardeiksi”. Näin lasketaan saatavan tilaa peräti 80 000 ihmisen asunnoille.
= = = =
Koko yleiskaava nojaa moottoriteistä vapautuviin alueisiin. Jos niiden muuttaminen talojen reunustamiksi kaduiksi estyisi, mahdollisuudet lisätä kantakaupunkimaista asutusta merkittävästi tyssäisivät tyystin. Rakennusmaan osoittaminen vastaavalle asukasmäärälle merkitsisi vähintään Vuosaaren kokoisen alueen kaavoittamista. Sellaisia ei löydy kuin hävittämällä merkittävä määrä viheralueita. Ei ole liioiteltua sanoa, että vastakkain ovat autot ja viheralueet.
Asutuksen läpi kulkeva moottoritie on haava kaupunkirakenteessa. Se jakaa asutuksen tien toiselle ja toiselle puolelle. Turun väylän bulevardisointi Munkkiniemen ja Munkkivuoren välillä sitoo nämä kaksi kaupunginosaa yhteen samalla kun asuntoja tulee noin kolmelle tuhannelle ihmiselle.
Ensimmäisenä suunnitelmissa on kuitenkin muuttaa moottoritiemäinen Laajasalontie kaduksi. Tuolla kapealle kaistalle mahtuu noin 3000 asukasta. Jos alue erotettaisiin omaksi kunnakseen, se olisi kuntana pieni, mutta ei pienimpiä. Yli 80 nykyistä kuntaa on pienempiä. Laajasalontie on käsittämätön ylimitoitus ajalta, jolloin kaavoittajat olivat hurmaantuneet autoista.
Helsingin Sanomat nosti esille kysymyksen, onko vilkasliikenteisen kadun varrella asuminen terveellistä. Kirjoituksessa vedottiin kanadalaistutkimuksiin, joiden mukaan vilkkaan kadun varrella asuminen lyhensi elinajan odotetta 2,5 vuodella. Nuo tutkimukset oli kuitenkin tehty 1980- ja 1990-luvuilla, jolloin tuloksiin vaikuttanut altistuminen sijoittui 1960- ja 70-luvuille ja sitäkin varhaisempaan aikaan – siis aikaan ennen katalysaattoreita ja lyijytöntä bensiiniä. Samat tutkimukset olivat kertoneet, että keskusta-asuminen ylipäänsä oli aikanaan epäterveellistä, niin kuin olikin. Se, että ennen oli epäterveellistä altistua huonosti palaneille ja lyijyä sisältäville pakokaasuille, tiedettiin oikeastaan ilman tutkimuksiakin.
Kauppakamari on älähtänyt, että moottoriteiden muuttaminen kaduiksi ja eritasoliittymien purkaminen hidastaa autoliikennettä. Nopeusrajoitusten alentaminen lisää matka-aikoja joitakin kymmenikä sekunteja. Eritasoliittymistä luopuminen vähentää teoriassa kapasiteettia, mutta tällä ei ole käytännön merkitystä, koska pullonkaula on moottoriteiden päissä. Katuverkko ei vedä liikennettä läheskään niin paljon kuin moottoritiet pystyisivät syöttämään.
Matka Helsingin ulkopuolelta keskustaan autolla pidentyy enimmillään viisi minuuttia, mutta yhteenlasketut matka-ajan lyhenevät, koska niin moni pystyy asumaan lähempänä.
Kantakaupungin asukasmäärän kasvattaminen yli sadalla tuhannella asukkaalla pakottaa muuttamaan liikennepolitiikkaa. Autoja ei mahdu katuverkkoon nykyistä enempää. Siksi joukkoliikenteen ja on toimittava olennaisesti nykyistä paremmin. Ratikka kuuluu jokaisen kaupunkibulevardin tilavarauksiin. Tulevaisuuden Helsingissä on paljon enemmän ja paljon isompia ratikoita.
= = = =
Sisäänpäin suuntautuvalla kaupungin kasvulla voi olla yllättäviä henkisiä vaikutuksia. Lukuisten asennemittausten mukaan helsinkiläisten asenteet ja arvot eroavat merkittävästi muusta maasta – muu maa näyttää myös alkavan helsinkiläisistä lähiöistä. Ratikka-Helsinki muodostaa eräänlaisen kuplan. Jos yleiskaava toteutuu, tuo kupla laajenee. Se voi myös muuttua entistä omavaraisemmaksi ja eristyneemmäksi. Asenne-erot voivat kasvaa ja koko pääkaupunkiseutu voi jakautua ratikkakaupunkiin ja autokaupunkiin. Kun useimmilla ratikkakaupungissa asuvalla ei ole autoa, he tulevat myös liikkumaan yhä harvemmin tiheän joukkoliikenneverkon ulkopuolella, eivätkä autolla liikkuvat toisaalta tule poikkeamaan Helsingin keskustassa, koska sinne on autolla yhä vaikeampi tulla ja pysäköidä.
= = =
Helsingin yleiskaavan toteuttaminen maksaa reilusti yli 50 miljardia euroa. Kaupungistumisen rakentaminen vie liki puolet Suomen kaikista investoinneista. Siksi siinä on mahdollista tehdä myös suuria virheitä. Siihen nähden kaupunkipolitiikasta keskustellaan Suomessa käsittämättömän vähän.
(Kirjoitus n julkaistu Suomen Kuvalehdessä Näkökulma-artikkelina)