Ajattelin, että suunnistaakseen kohti Reiniä ei tarvitse karttaa. Sen kun menee länteen. Yleensä tämä onnistuu, mutta nyt päädyin umpikujaan. Lopulta yhytin kohdekaupunkiini johtavan, hyvän ja asfaltoidun pyöräreitin, jossa ei edes ollut paljonkaan turhia mutkia.
Reinin rantaa meni pääpyöräreitti mutta se oli taas hiekkapohjainen ja jopa välillä upottava, mutta en nyt viitsinyt takaisinkaan kääntyä. Viisitoista kilometriä siinä meni, kunnes pääsin sillan yli Ranskan puolelle.
Ranskan puolella meni hieno asfaltoitu, piikkisuora pyörätie suoraan Stasbourgiin pitkin kanavanrantaa, joka yhdisti Reinin ja Rhone-joen. Sitä ajoin 47 km, kunnes olin perillä. Asfaltti on erinomaista ja polkeminen siksi joutuisaa. Välillä tosin puun juuret olivat ottaneet mittaa asfaltista ja asfaltti oli viisaampana väistänyt. Täydet pisteet kaikesta muusta paitsi vaihtelevuudesta. Sitä oli kyllä yritetty kohentaa sillä, että puolessa välissä pyörätie vaihtoi vähäksi aikaa kanavan itäpuolelle. Siltojen alitusten kohdalla tarkastettiin, vieläkö etupyörä kääntyi.
Poljin suunnilleen samalla teholla kuin sitä Reinin hiekkapohjaista tietä, mutta nopeus on 40 % korkeampi. Päivä tyynessä pilviputaisessa säässä ja käytännössä ilman yhtään ylämäkeä. Siksi 105 km meni aika helposti. Tarkoitus on pitää Strasbourgissa vapaapäivä, pestä pyykkiä, ostaa seuraava kartta ja vähän kirjoitella.
(Kuvat näkyvät suurempina niitäklikkaamalla)
