Tyypillinen sinkku on naisleski

Kovin voimakkaasti on vaa­dit­tu raken­net­tavak­si yksiöitä per­hea­sun­to­jen sijaan, kos­ka väestöstä niin suuri osa on sinkku­ja. Sinkku­ja ajatel­laan usein nuo­ri­na naimat­tom­i­na ihmis­inä, mut­ta val­takun­nal­lista sinkku­ti­las­toa domi­noi­vat naisles­ket. He taas eivät yleen­sä mielel­lään muu­ta van­has­ta per­hea­sun­nos­taan yksiöön.

Huo­mat­takoon, että nuorem­pi­en kohdal­la yksin eläviä miehiä on selvästi enem­män kuin yksin eläviä naisia. Eron jäl­keen nainen asuu las­ten kanssa ja mies yksin. Tosin hänkin tarvit­see lap­si­aan varten usein huoneen.

Dinkku­ti­las­toa taas domi­noi­vat aviopar­it, joiden lapset ovat lentäneet pesästä.

Helsingis­sä vaa­di­taan, että puo­let asuin­pin­ta-alas­ta tehdään per­hea­sun­to­ja – se tarkoit­taa kah­den maku­uhuoneen asun­to­ja, yleen­sä 80 m². Asun­to­jen lukumääräk­si muutet­tuna tämä tarkoit­taa, että joka kol­mas asun­to on per­hea­sun­to. Vaa­timus ei minus­ta ole kohtu­u­ton. Lap­siper­hei­den puo­lus­t­a­mi­nen on aina ollut asun­topoli­ti­ikan keskeisiä peri­aat­tei­ta. Alue- ja kort­te­liko­htaisia poikkeuk­sia tähän sään­töön voi tietysti tehdä.