Kaupunkibulevardeista

(Kom­ment­tipuheen­vuoroni Metrop­o­liseu­ran sem­i­naaris­sa 10.11.2014 Laiturilla)

Koko Helsin­gin yleiskaavae­si­tys perus­tuu siihen, että saamme moot­toritei­den nyt viemiltä alueil­ta raken­nus­maa­ta läh­es sadal­letuhan­nelle ihmiselle. Jos tästä joudut­taisi­in luop­umaan, jou­tu­isimme kään­tämään kat­seemme viimeisi­in viher­alueisi­in, eikä niistä paljon jäisi jäljelle.

Kun tääl­läkin on san­ot­tu, että haaskaamme kalli­il­la tehtyjä eri­ta­soristeyk­siä ja uudet pikaratikatkin mak­sa­vat, nuo rahan­menot kan­nat­taa pan­na oikeisi­in mit­ta­suhteisi­in­sa. Pelkkien asun­to­jen rak­en­t­a­mi­nen sadal­letuhan­nelle ihmiselle mak­saa noin 20 mil­jar­dia. Tähän lisät­tynä joitakin sato­ja miljoona pikaratikoi­hin on aika pikkusum­ma samoin kuin joidenkin kalli­il­la raken­net­tu­jen ramp­pi­en purkaminen.

On kysyt­ty, onko vilkkaasti liiken­nöi­dyn tien var­rel­la ter­veel­listä asua? Oikea kysymys, onko kadul­la ter­veel­listä kävel­lä, kos­ka kotei­hin tule­va ilma voidaan suo­dat­taa, mut­ta kotien ulkop­uolel­la ihmiset altistu­vat liiken­teen aiheut­tamille pienhiukkasille.

Teemme yleiskaavaa tule­vaisu­ut­ta, emme nyky­isyyt­tä varten. On syytä uskoa, että tule­vaisu­udessa moot­tor­eista ei juuri pien­hiukka­sia tule. Jäl­jelle jää ikuisu­uskysymys nastarenkaista. Ei voi olla niin, että nastarenkaiden takia satatuhat­ta ihmistä joudu­taan häätämään kaupungista jon­nekin jumalanselän­taakse. Tienkäyt­tö­mak­sui­hin roima nastarengaslisä!

 

Kun moot­tori­tie muute­taan kaduk­si liiken­neval­oi­neen, mat­ka-ajat kaupun­gin ulkop­uolelta keskus­taan tietysti kas­va­vat. Vas­taavasti niiden sadan­tuhan­nen ihmisen mat­ka-ajat lyhenevät, joiden on mah­dol­lista asua kan­takaupungis­sa. Yhteen­las­ke­tut mat­ka-ajat lyhenevät.

Jotkut ovat ennus­ta­neet hirvit­täviä ruuhkia sisään­tu­loteil­lä, kos­ka bule­vardin kap­a­siteet­ti on pienem­pi kuin moot­tori­tien. Liiken­nesu­un­nit­teli­jat eivät osaa ennus­taa ruuhkia eivätkä liiken­teen määriä. Van­ha totu­us on, etteivät ruuhkat vähene teitä rak­en­ta­mal­la, kos­ka suju­va liikenne houkut­telee lisää liiken­net­tä ja ruuhkaisu­us säi­lyy läh­es aiem­mal­la tasolla.

Vas­taavasti kap­a­siteetin pienen­tämi­nen aiheut­taa aluk­si ruuhkia, mut­ta johtaa lyhyen sopeu­tu­mis­jak­son jäl­keen siihen, että liiken­net­tä on vähem­män. Ruuhkaisu­us lisään­tyy vain vähän. Alem­man katu­verkon kaut­ta kiertämiseen taas löy­tyvät kyl­lä keinot.

 

Ruuhkaisu­us saavut­taa aina tas­apain­oti­lan. Tuo­ta tas­apain­oti­laa voi muut­taa suju­vam­man liiken­teen hyväk­si kahdel­la taval­la: tienkäyt­tö­mak­suil­la ja suju­val­la joukkoliikenteellä.

Tienkäyt­tö­mak­sut alen­ta­vat tas­apain­oti­laa, kos­ka rahas­sa mak­set­tu mak­su vaikut­taa samal­la taval­la kuin käyte­tyn ajan hin­ta. Haaskatun ajan hin­ta on haaskaus­ta, ruuhka­mak­sut kar­tut­ta­vat yhteiskun­nan tulo­ja ja tekevät mah­dol­lisek­si alen­taa muu­ta verotusta.

Toinen keino on pitää huol­ta siitä, että vaik­ka autoli­ikenne ruuhkau­tuu, julki­nen liikenne sujuu. Sil­loin autos­ta siir­ry­tään herkem­min ratikkaan ja ruuhkat vähenevät.

 

Kan­takaupun­ki siir­tyy taval­laan kauem­mak­si ympäröivistä alueista. Tämä tarkoit­taa, että työ­markki­nat tule­vat eriy­tymään jonkin ver­ran. Jot­ka asu­vat kan­takaupun­gin ulkop­uolel­la, käyvät töis­säkin kan­takaupun­gin ulkop­uolel­la. Van­cou­veris­sa kävi näin ja tähän pitää mei­dänkin pyrk­iä. Työ­matkat lyhenevät ja yhä suurem­pi osa niistä tehdään kävellen.

Asun­to­jen hin­nat laske­vat kaikkial­la, kun kan­takaupunki­in tulee lisää asun­to­ja. Tämä on kaupunki­talousti­eteen keskeisiä tulok­sia. Juuri sik­si kaik­ki eivät tästä pidä, kos­ka asun­to­jen korkeas­ta hin­nas­ta on mon­elle hyö­tyä. Eri­tyisen vähän siitä pitävät ne, joiden ennestäänkin halpo­jen asun­to­jen hin­nat alen­tu­vat yhä vain ja raken­nus­maa käy arvottomaksi.

Eräs puheen­vuoron käyt­täjä sanoi, että moot­toritei­den muut­ta­mi­nen kaupunkibule­vardeik­si on seudulli­nen kysymys. Voi olla, mut­ta eri­tyis­es­ti muut kun­nat ovat vaati­neet, etteivät kun­nat puu­tu päätök­si­in tois­t­en­sa alueel­la. Jos helsinkiläiset eivät ole ter­ve­tullei­ta vaikut­ta­maan Espoon kaavoituk­seen, ei espoolaisil­lakaan ole asi­aa puut­tua Helsin­gin päätök­si­in. Maakun­takaa­va sal­lii moot­toritei­den bulevardisoinnin.

Van­cou­verin suun­nan­muu­tos oli mah­dol­lista, kos­ka paikallisil­la espoolaisil­la ei ollut ääni­val­taa Van­cou­veris­sa. Olen ollut voimakkaan metropoli­hallinnon kan­nat­ta­ja, mut­ta tämä on vah­va argu­ment­ti sitä vas­taan. Onnek­si juuri Espoo on päät­tänyt vesit­tää koko metropolihallinnon.